merkityskontekstit
Merkityskontekstit ovat keskeinen kielenkäytön käsite, joka kuvaa niitä tekijöitä, joiden perusteella sanojen ja lauseiden merkitys tulkitaan. Merkitys ei ole kiinteä, vaan riippuu siitä, millaisessa yhteydessä ilmaus esiintyy. Tähän sisältyvät sekä kielen sisäinen sanayhteys että ulkoiset tekijät, kuten tilanne, kulttuuri ja aiempi keskustelu.
Käytännössä merkityskonteksteja tarkastellaan useilla ulottuvuuksilla. Lingvistinen konteksti tarkoittaa sanojen välistä rakennetta ja tekstin koherenssia. Tilannesuhteet huomioivat,
Merkityskontekstit nivoutuvat semantiikkaan ja pragmatiikkaan. Semantiikka tutkii perusmerkityksiä, mutta pragmatiikka selittää, miten merkitys muuttuu kontekstin mukaan
Tutkimuksessa merkityskonteksteja tarkastellaan muun muassa korpuslingvistiikassa, sanakirjojen kehittämisessä sekä käännös- ja opetusteknologian kontekstuaalisissa sovelluksissa. Menetelmät kuten
Haasteet liittyvät muun muassa polyseemioihin, deiktisiin ilmaisuin sekä ironian ja sarkasmin tulkintaan. Kulttuurinen konteksti voi hankaloittaa