membraaniprosesseja

Membraaniprosessit ovat joukko teknologisia prosesseja, jotka hyödyntävät puoliläpäiseviä kalvoja erottamaan aineita seoksista. Nämä kalvot sallivat tiettyjen komponenttien kulkea lävitseen, samalla kun ne pidättävät toisia. Membraaniprosessien toiminta perustuu usein paine-eroon, konsentraatioeroon tai sähköpotentiaaliin, jotka ajavat haluttua ainetta kalvon läpi tai estävät sen kulkeutumisen.

Yleisimpiä membraaniprosesseja ovat kääntöosmoosi, ultrafiltraatio, nanofiltraatio ja mikrosuodatus. Kääntöosmoosissa käytetään hyvin tiivistä kalvoa, joka erottaa liuottimen (kuten veden) liuenneista aineista korkean paineen avulla. Ultrafiltraatiossa ja nanofiltraatiossa kalvot ovat vähemmän tiiviitä ja niitä käytetään suurempien molekyylien, kuten proteiinien tai suolojen, erottamiseen. Mikrosuodatuksessa käytetään suurimpia huokoskokoja, ja se soveltuu kiinteiden partikkelien poistamiseen nesteistä tai kaasuista.

Membraaniprosesseilla on laaja käyttöalue teollisuudessa ja ympäristöteknologiassa. Niitä käytetään muun muassa vedenpuhdistuksessa, meriveden suolanpoistossa, elintarviketeollisuudessa aineiden konsentrointiin ja erotteluun, lääketeollisuudessa ja biotekniikassa sekä kaasujen erottamisessa. Membraaniprosessit tarjoavat usein energiatehokkaamman ja ympäristöystävällisemmän vaihtoehdon perinteisille erotusmenetelmille, kuten tislaus tai saostus. Niiden kehitys jatkuu aktiivisesti uusien, entistä tehokkaampien ja selektiivisempien kalvomateriaalien ja prosessikonfiguraatioiden parissa.