materiaalitehokkuuden

Materiaalitehokkuus viittaa siihen, miten materiaaleja käytetään tuotteissa ja prosesseissa siten, että tuotetaan tarvitut palvelut mahdollisimman pienellä materiaalinkäytöllä ja jätteen synnyttämisellä. Se kattaa koko tuotteen elinkaaren raaka-aineiden hankinnasta, suunnittelusta ja valmistuksesta käytöön sekä jätehuoltoon ja kierrätykseen.

Keskeisiä periaatteita ovat materiaalin käytön minimointi, hyötysuhteen parantaminen, kierrätettävien ja uudelleenkäytettävien ratkaisujen suosiminen sekä tuotteen elinkaaren pidentäminen. Suunnittelussa tavoitellaan keveitä, modulaarisia ja helposti purettavia rakenteita, standardisointia sekä materiaalien kierrätyksen maksimoimista. Toimintaa tukevat sekä prosessi- että toimitusketjun optimointi sekä vaihtoehtoisten, vähemmän päästöjä aiheuttavien materiaalien käyttö.

Mittarit ja arviointi vaihtelevat mutta voivat sisältää materiaalin intensiteetin (materiaalin määrä palvelua kohti), leikkuutappioiden määrän sekä kierrätyksen ja uudelleenkäytön osuudet koko elinkaaren aikana. Elinkaarilaskenta (LCA) ja materiaalivirtojen analyysi (MFA) ovat keskeisiä työkaluja materiaalitehokkuuden arvioinnissa ja vertailussa.

Sovelluskohteet ja vaikutukset ulottuvat rakennusteollisuudesta elektroniikkaan, pakkauksiin ja yleiseen tuotantoon. Materiaalitehokkuus voi pienentää ympäristöjalanjälkeä, parantaa resurssien turvallisuutta ja tuoda kustannussäästöjä pitkällä aikavälillä. Haasteina ovat kuitenkin suorituskyky- ja kustannusvaatimukset, toimittajat- sekä raaka-aineiden saatavuuden vaihtelut sekä teknisten innovaatioiden tarpeet.