marginalisaatio

Marginalisaatio tarkoittaa prosessia, jossa yksilöt tai ryhmät jäävät yhteiskunnan päätöksenteon, taloudellisen toiminnan ja kulttuurisen elämän ulkopuolelle. Heidän mahdollisuutensa saada resursseja, palveluita ja vaikutusvaltaa heikkenevät, ja he osallistuvat vähemmän yhteiskunnalliseen toimintaan. Marginalisaatio voi ilmetä sekä yksilö- että ryhmäperusteisesti.

Tyypillisiä kohteita ovat etniset ja uskonnolliset vähemmistöt, maahanmuuttajat, vammaiset, sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöt, ikääntyneet, köyhät sekä ihmiset asuin- tai kieliyhteisöjen perusteella eristetyillä alueilla. Marginalisaatio syntyy usein rakenteellisesta eriarvoisuudesta, joka ilmenee lainsäädännön, palveluiden saavutettavuuden, koulutuksen ja työmarkkinoiden esteinä sekä kulttuuristen ja taloudellisten käytäntöjen kautta.

Mekanismina ovat rakenteelliset esteet, syrjintä, kielteiset asenteet ja kulttuuriset normit sekä taloudelliset erot. Marginalisaatio syntyy pitkäaikaisten politiikkojen ja käytäntöjen yhteisvaikutuksesta, jotka rajoittavat osallisuutta ja resurssien jakelua.

Seuraukset nähdään yksilön ja yhteisön tasolla: heikentynyt pääsy koulutukseen ja työmarkkinoille, kasvava köyhyysriski, terveys- ja hyvinvointihaasteet sekä sosiaalinen eriytyminen. Marginalisoidut ryhmät voivat kokea epävarmuutta, stigmaa ja vähentynyttä poliittista vaikutusvaltaa.

Vastatoimet painottavat inkluusiota ja saavutettavuutta: universalistiset palvelut, tasa-arvoa edistävä lainsäädäntö, kohdennetut tukitoimet sekä kulttuurisen ja kielellisen kompetenssin kehittäminen. Tutkimuksessa marginalisaatiota mitataan tilastoilla sekä sosiaalisen osallisuuden ja eriarvoisuuden indikaattoreilla.