maksatoksisuudet

Maksatoksisuudet ovat maksavaurioita aiheuttavia toksisia vaikutuksia, joita voi aiheuttaa useat eri aineet, kuten lääkkeet, alkoholi ja ympäristömyrkyt. Niitä käytetään kuvaamaan hepatotoksisuutta eli maksakudoksen vaurioitumista. Maksatoksisuudet jaetaan yleisesti intrinsic- eli annosriippuvaiseen ja idiosynkraattiseen (arvaamattomaan) hepatotoksisuuteen. Intrinsic-hepatotoksisuus on suurten annosten yhteydessä ennustettavissa ja doseihin liittyvää, kun taas idiosynkroottiset reaktiot ovat harvinaisempia, voivat olla immuunivälitteisiä tai geneettisesti määräytyviä ja voivat ilmetä pienemmilläkin annoksilla.

Mekanismit voivat koostua maksametabolian tuottamista reaktiivisista metabolineista, oksidatiivisesta stressistä, solukalvojen ja mitokondrioiden vaurioista sekä kolestaattisista prosesseista. Osa hepatotoksisuuksista on pääasiassa hepatosellulaarisia, osa kolestaattoisia, ja osa niistä esiintyy yhdistelminä. Immunologiset tekijät voivat myös osaltaan vauhdittaa maksavauriota.

Kliininen kuva ja diagnosointi vaihtelevat: potilaalla voi olla kohonnut maksan entsyymien taso (esimerkiksi ALT/AST), bilirubiinipitoisuudet voivat nousta ja oireina ilmetä väsymys, pahoinvointi, vatsakipu tai keltaisuus. Diagnoosi rakentuu altistushistorian, kliinisen kuvan sekä laboratoriotutkimusten varaan; tarvittaessa käytetään kuvantamista ja harvinaisissa tapauksissa maksabiopsiaa.

Hoito perustuu altistavan aineen lopettamiseen ja tukevan hoidon antamiseen. Asetaminofeenin yliannostuksessa annetaan N-asetyylikysteiiniä. Vakavissa tapauksissa potilaalle voidaan tarvita intensiivistä tukea tai maksansiirto. Ennaltaehkäisy keskittyy altistusten minimoimiseen, asianmukaiseen lääkehoidon seurantaan ja riskiryhmien huomioimiseen.