magnetisoituvia

Magnetisoituvia ovat materiaalit, jotka voivat saada magneettisen momentin ulkoisen magneettikentän vaikutuksesta ja joille magneettinen tila voi olla pysyvä tai tilapäinen. Käytännössä termi kattaa sekä ferromagneettiset materiaalit, jotka voivat muodostaa suuria magnetoitumisia ja säilyttää ne ilman ulkoista kenttää, että paljon heikommin magnetoituvat aineet, kuten paramagneettiset ja diamagneettiset materiaalit.

Materiaalit voidaan jakaa kolmeen pääluokkaan magnetisen käyttäytymisen mukaan. Ferromagneettiset materiaalit (esim. rauta, nikkeli, koboltti ja monet teräkset) voivat saavuttaa merkittäviä magnetoitumisia ja voivat säilyttää magneettinsa siten, että ne käyttäytyvät kuin pysyvästi magneettiset tilat. Niiden magnetoituminen perustuu mikroskooppisiin magnetisointialueisiin (domain-tiloihin) ja niiden kokonaismagnetoituminen voi osoittaa hysteresis-käyrän ominaisuuksia sekä pienellä että suurella ulkoisella kentällä. Paramagneettiset materiaalit (esim. Al, Mg, Pt-lisäaineet) reagoivat ulkoiseen kenttään pienellä, positiivisella magnetoitumisella, joka katoaa kun kenttä poistetaan. Diamagneettiset materiaalit (esim. grafeeni, kupari) indusoivat magnetoitumisen vastakkaiseen suuntaan ulkoiseen kenttään ja niiden magnetoituminen on yleensä hyvin heikkoa ja vastakkaista.

Sovelluksissa magnetisoituvia hyödynnetään muun muassa sähkömoottoreissa, generaattoreissa, käämisoissa ja magneettisissa tallennus- sekä suojakäytännöissä. Materiaalien käytännön ominaisuuksia ohjaavat magnetisointi- ja lämpötilavaihtelut, kuten Curie- ja Neel-lämpötilat sekä magnetinen anisotropia ja coercivity, jotka määrittävät, kuinka nopeasti ja kuinka voimakkaasti materiaali magnetisoituu tai palautuu takaisin alkuperäiseen tilaan.