maaperäerosioiden

Maaperäerosioiden käsite viittaa prosesseihin, joissa maan ylin, hedelmällinen kerros irtoaa ja siirtyy veden tai tuulen vaikutuksesta. Eroosio on luonnontapahtuma, mutta ihmistoiminta – kuten viljelykäytännöt, metsänhakkuut ja maan muokkauksen tiheä ajoitus – voi lisätä sen nopeutta ja laajuutta.

Vesieroosi on yleisintä kosteissa ja kaltevilla alustoilla. Sillä tarkoitetaan sekä pinnallista (pinnallinen eroosio) että pienryhmien muodostamia uria ja kaivoja, jotka voivat johtaa vesivirtojen suuntaan. Tuulieroosio syntyy kuivilla alueilla, kun kuiva maaperä ja voimakas tuuli siirtävät maaperää pois, erityisesti silloin kun kasvillisuuspeite on heikko.

Eroosion voimakkuuteen vaikuttavat muun muassa kaltevuus ja pituus sekä maaperän rakenne ja rakeisuus, vedenpidätyskyky, orgaanisen aineksen määrä ja kasvillisuuspeite. Sademäärä ja -intensiteetti sekä ilmasto muokkaavat riskiä. Maankäyttö ja maanmuokkaus sekä jäännösten hallinta vaikuttavat sekä lisä- että vähentävästi eroosion todennäköisyyteen.

Seuraukset voivat olla taloudellisesti merkittäviä: maaperä köyhtyy, ravinteet vähenevät, vesistöihin kertyvä sedimentti huonontaa veden laatua ja voi vaurioittaa vesihuoltoa sekä infrastruktuuria.

Ehkäisyyn kuuluu maanpeitteisen kasvillisuuden säilyttäminen tai suojaviljelyn käyttö, maanpinnan suojakerroksen ylläpito sekä maltillinen maanmuokkaus, ravinne- ja sidosaineiden hallinta sekä maaston vedenhallinta rinteillä.