lämpöverkot

Lämpöverkot ovat keskitettyjä kaukolämmön tai teollisuuden prosessilämmön jakelujärjestelmiä, jotka toimittavat lämpöä useille rakennuksille tai käyttäjille putkiverkoston kautta. Ne koostuvat tuotantolaitoksista (esim. voimalaitokset, kattilalaitokset, jätteenpolttolaitokset), siirto- ja jakeluputkista, lämpöasemista ja mittauksesta sekä ohjausjärjestelmistä.

Lämpö tuotetaan monin eri tavoin: yhdistetystä sähkön- ja lämmöntuotannosta (CHP), pelkästään lämmöntuotannosta, teollisuuden hukkalämmöstä, biomassasta, lämpöpumpuilla sekä uusiutuvista ja sivuenergia-lähteistä. Verkko kuljettaa yleensä kuumaa vettä (harvemmin höyryä) ja palautusveden lämpötilaa hyödynnetään lämmönsiirrossa tehokkuuden parantamiseksi.

Hyödyt sisältävät polttoaineiden keskitetyn käytön, korkean hyötysuhteen erityisesti CHP:ssä, helpomman päästöjen hallinnan ja kaupunkirakenteen energiatehokkuuden. Lämpöverkot mahdollistavat myös polttoaineseurannan ja siirtymän uusiutuviin energialähteisiin.

Haasteita ovat suuret rakentamis- ja ylläpitokustannukset, verkon lämpöhäviöt, vanhojen putkistojen korjaustarve sekä tarve pienentää jakelulämpötiloja ja fossiilisten polttoaineiden osuutta. Nykyiset kehityssuunnat painottuvat älykkääseen ohjaukseen, lämmön varastointiin, hybridijärjestelmiin ja integroitumiseen kaupunkien hiilineutraaliustavoitteisiin. Kuluttajille lämpöverkot näkyvät yleensä yhtenäisenä lämmitys- ja käyttövesipalveluna, jota mitataan laskutusta varten mittareilla ja lämpöasemilla.