lämpövarastointimateriaalit

Lämpövarastointimateriaalit, tunnetaan myös nimellä lämpöenergian varastointimateriaalit, ovat aineita, jotka pystyvät varastoimaan ja vapauttamaan lämpöenergiaa. Niiden keskeinen ominaisuus on kyky ottaa vastaan lämpöä tietyssä lämpötilassa ja vapauttaa se saman lämpötilan saavuttamisessa, jolloin lämpötilan vaihtelu on minimaalista. Tämä ilmiö perustuu usein faasimuutokseen, kuten sulamiseen tai jäätymiseen.

Yleisin lämpövarastointimateriaalien tyyppi on niin kutsuttu latenssilämpövarastointimateriaali. Näissä materiaaleissa lämpövarasto perustuu aineen olomuodon muutokseen ilman merkittävää lämpötilan nousua tai laskua. Esimerkiksi parafiinit ja rasvahapot ovat yleisiä latenssilämpövarastointimateriaaleja, jotka sulavat ja jähmettyvät tietyissä lämpötiloissa. Niiden etuna on suuri energiatiheys verrattuna kiinteisiin tai nestemäisiin materiaaleihin, jotka varastoivat lämpöä vain tilavuuden lämpökapasiteetin avulla.

Toinen tyyppi ovat tilaa vaihtavat materiaalit (Phase Change Materials, PCM). PCM-materiaalit varastoivat ja vapauttavat lämpöenergiaa kiinteän olomuodon sisäisten faasimuutosten kautta. Vaikka latenssilämpövarastointimateriaalit ovat yleistermi, PCM-materiaalien käyttö viittaa usein nimenomaan olomuodonmuutokseen perustuvaan lämpövarastointiin.

Lämpövarastointimateriaaleja hyödynnetään monenlaisissa sovelluksissa, kuten rakennusten lämmityksessä ja jäähdytyksessä, aurinkoenergian varastoinnissa, sähköajoneuvojen akkujen lämpötilan säätelyssä ja teollisissa prosesseissa. Ne mahdollistavat lämpöenergian tehokkaamman käytön ja vähentävät energiahävikkiä.