lämpötilaanturityypit

Lämpötilaanturityypit viittaa erilaisiin antureihin, joita käytetään lämpötilan mittaamiseen. Yleisimpiä tyyppejä ovat termistorit, termoparit, vastuslämpötila-anturit (RTD) ja puolijohdeanturit.

Termistorit ovat vastuksia, joiden resistanssi muuttuu merkittävästi lämpötilan vaihdellessa. Niitä on kahta tyyppiä: NTC (Negative Temperature Coefficient), joiden resistanssi laskee lämpötilan noustessa, ja PTC (Positive Temperature Coefficient), joiden resistanssi kasvaa lämpötilan noustessa. Termistorit ovat yleensä edullisia ja tarjoavat hyvän herkkyyden, mutta niiden mittausalue on rajallisempi ja ne voivat olla epävakaampia kuin muut anturityypit.

Termoparit koostuvat kahdesta eri metallijohtimesta, jotka on liitetty toisiinsa toisessa päässä. Kun liitoskohdan lämpötila muuttuu, syntyy pieni jännite, joka on verrannollinen lämpötilaeroon. Termoparit ovat kestäviä, niillä on laaja mittausalue ja ne ovat suhteellisen edullisia, mutta niiden tarkkuus voi olla alempi kuin RTD-antureilla.

Vastuslämpötila-anturit (RTD) perustuvat metallijohtimen (yleensä platina, kupari tai nikkeli) resistanssin muutokseen lämpötilan funktiona. RTD:t ovat tunnettuja tarkkuudestaan, vakaudestaan ja toistettavuudestaan, mutta ne ovat usein kalliimpia ja vaativat enemmän virtaa kuin termistorit tai termoparit.

Puolijohdeanturit, kuten integroidut piiripohjaiset anturit, mittaavat lämpötilaa hyödyntämällä puolijohteiden sähköisten ominaisuuksien lämpötilariippuvuutta. Ne ovat usein pieniä, edullisia ja helppoja integroida muihin piireihin, ja ne tarjoavat digitaalisen tai analogisen ulostulon. Niiden mittausalue voi kuitenkin olla rajoitetumpi ja ne voivat olla herkkiä ympäristötekijöille.

Anturin valinta riippuu sovelluksen vaatimuksista, kuten tarvittavasta tarkkuudesta, mittausalueesta, vasteajasta, kustannuksista ja ympäristöolosuhteista.