lämpötiivistys

Lämpötiivistys on prosessi, jossa lämpöä käytetään materiaalien liittämiseen, tiivistämiseen tai sulkemiseen. Yleisesti kyse on termoplastisen materiaalin pehmenemisestä tai sulaamisesta siten, että kerrokset fuusioituvat yhteen tai kalvo kutistuu ympärilleen ja muodostaa tiiviin liitoksen. Lämpötiivistystä käytetään sekä pakkauksissa että teollisuudessa ja sitä sovelletaan muun muassa muovikalvojen, putkien ja eristeiden käsittelyssä.

Prosessi perustuu oikean lämpötilan, paineen ja ajan hallintaan. Liitettävien pintojen puhtaus ja materiaalien kemiallinen yhteensopivuus ovat tärkeitä, jotta liitos kestää kuormitusta eikä kutistu tai halkeile liikaa. Lämpötilan valinta riippuu käytetystä materiaalista ja halutusta liitoksen lujuudesta. Jäähdytys sitoo muodostuneen liitoksen.

Tekniikoita ja laitteita on useita. Impulssilämpötiivistys käyttää lyhyitä lämpötilan hetkiä erittäin korkealla lämmityslämpötilalla, kun taas jatkuva lämpötiivistys hyödyntää tasaisen lämpöytymisen. Kuumailmatiivistys sopii epäsuorasti lämpöä tarvitseville kalvoille, ja induktiotiivistys (induction sealing) käytetään usein korkin sisäpinnan tiivistämiseen metallikalvolla, esimerkiksi juomapullojen kannissa. Kutistuvat kalvot ja sovellukset hyödyntävät lämpöä tiiviin ympäröinnin aikaansaamiseksi.

Materiaalit vaihtelevat polyolefiineista ja polypropyleenistä PET- ja PET/nylon-laminaatteihin sekä monikerroskalvoihin, joihin on lisätty lämpötiivistyskerroksia. Tiivistyksen laadun kannalta tärkeää ovat seal-korkeus, hila- tai siirtokerrosten liimausominaisuudet sekä mahdolliset jälkiseuraukset, kuten pakkausvuoren tiiviyden tarkastus.

Lämpötiivistys liittyy läheisesti pakkauksien valmistukseen, kutistumiseen ja liitäntöjen tekemiseen sekä erikoisteknisiin käyttötarkoituksiin. Tutkimuksessa ja standardoinnissa kiinnitetään huomiota seal-nyrkkeihin, kestävyyteen ja ympäristövaikutuksiin.

Katso myös: lämpötilatekniset liitännät, kutistustekniikat, induktio- ja impulsiöliitännät.