luotonantokykyyn

Luotonantokykyyn viittaa rahoituslaitosten kyky tarjota luottoja siten, että samalla täyttyvät vakavaraisuus-, likviditeetti- ja riskienhallintavaatimukset. Se kuvaa kokonaisuutta, jonka avulla mitataan ja hallitaan luotonannon kapasiteettia ottaen huomioon oman pääoman riittävyys sekä käytettävissä olevat likviditeettivarannot. Hyvin hallittu luotonantokyky mahdollistaa uusien luottojen myöntämisen tilanteissa, joissa asiakkaille on rahoitustarvetta, ja samalla varmistaa, että mahdolliset luottotappiot voidaan kattaa.

Keskeisiin vaikuttaviin tekijöihin kuuluvat pankin vakavaraisuus, likviditeetti sekä riskienhallinta, sekä yleinen talous- ja rahoitusympäristö. Pääomavaatimus ja sen laatu sekä riskipainotettujen varojen määrä määrittävät, kuinka paljon luottoja voidaan myöntää suhteessa riskiprofiiliin. Likviditeetti kertoo, onko käytettävissä riittävästi käteisvaroja tai helposti realisoitavia varoja luotonannon tarpeisiin. Myös markkinakorko, luottoriski ja sisäinen riskienhallinta vaikuttavat todelliseen luotonantokykyyn.

Arviointi perustuu sekä päivittäiseen toimintaan että sääntelyyn: pankkien vakavaraisuusaste, riskipainotetut varat sekä omat pääomat ja likviditeetin riittävyys. Stressitestit ja luottotappioreservit auttavat varautumaan häiriötilanteisiin. Sääntelykehikkoon kuuluu Basel III -periaatteet sekä EU:n CRR/CRD ja kansallinen Finanssivalvonta sekä ECB:n valvonta osana pankkivalvontaa.