luonnonvesistöt

Luonnonvesistöt ovat vedenpitoisia ekosysteemejä, jotka ovat syntyneet ja kehittyneet luonnollisesti. Suomessa ne käsittävät sekä makean veden sisävedet – järvet ja joet – että rannikkovedet sekä merialueet, joissa vesistöjen peruspiirteet ja elinympäristöt ovat luontaisia. Luonnonvesistöt eroavat suurelta osin keinotekoisista vesistöistä, kuten pato- ja kanavaverkostoista, joita ihmiset ovat rakentaneet.

Keskeisiä piirteitä ovat veden kierto, virtaama, lämpötilavaihtelut sekä ravinteiden ja aineiden kierto. Luonnonvesistöt luovat monimuotoisia elinympäristöjä, joissa elää sekä makean että suolaisen veden lajistoa. Vesistöt tarjoavat ekologisia palveluita, kuten juomavettä, kalastuksia sekä virkistyskäyttöä, ja ne ovat keskeisiä osia ympäristön kokonaisekosysteemeissä.

Tilaa ja hallintaa ohjaa EU:n vesipuitedirektiivi, jonka tavoitteena on ylläpitää tai palauttaa luonnonvesistöt hyvä ekologinen ja kemiallinen tila. Suomessa tilaa seurataan ja raportoidaan valtakunnallisessa vesienhoidossa, ja vesistöt luokitellaan tilansa mukaan.

Uhat luonnonvesistöille ovat rehevöittäminen, haitalliset aineet, ilmastonmuutoksen vaikutukset sekä hydromorfologiset muutokset, kuten muokkaus ja patoaminen. Näillä tekijöillä on vaikutusta vedenlaatuun, monimuotoisuuteen ja ekosysteemipalveluihin.

Suojelu ja merkitys: Luonnonvesistöt ovat keskeisiä juomaveden, kalatalouden ja virkistyskäytön sekä ekologisen monimuotoisuuden turvaamisessa. Suojelua ja hoitoa toteutetaan kansallisella vesilainsäädännöllä sekä EU:n suunnitelmilla ja Natura 2000 -verkostolla, ja tutkimus sekä seurantatiedot tukevat päätöksentekoa.