luonnonkumista

Luonnonkumista, tai luonnonkumista, viitataan cis-1,4-polyisopreenista koostuvaan elastomeeriin, joka syntyy pääasiassa Hevea brasiliensis -puun maitiaisnesteestä (latex). Luonnonkumi on visko-elastista materiaalia, jonka ominaisuudet riippuvat muun muassa µ:stä, lämpötilasta ja stabilointiaineista. Sen perusominaisuuksiin kuuluvat korkea venyvyys, hyvä palautuvuus ja erinomaiset kulutus- sekä iskunkestävyyden piirteet, kun materiaali on oikein vulkanoitu.

Suurin tuotantopohja sijaitsee trooppisissa maissa, kuten Thaimaassa, Indonesiassa ja Malesiassa, joissa Hevea brasiliensis viljellään monimuotoisena plantaattina. Latex kerätään viiltämällä puun kuorta säännöllisesti, jolloin maitiaisnestettä tihkuu ulos. Kerätty latex käsitellään koaguloimalla, usein ammoniakin tai hapon avulla, ja muotoillaan lakoihin, levyiksi tai suojalaskeiksi sekä kuivataan kestävyyden parantamiseksi.

Käytännön valmistuksessa luonnonkumi vulkanoidaan eli risteytetään rikkisidos- tai muilla lisäaineilla, mikä parantaa kestoa, lämpötilankestoa ja mekaanista lujuutta. Lisäksi materiaalia täydennetään täyteaineilla sekä juuri- ja sekoitusmenetelmillä ominaisuuksien muokkaamiseksi. Yksittäisten laitteiden ja tuotteiden ominaisuudet voivat vaihdella merkittävästi sen perusteella, miten natural rubberiä on käsitelty ja mitä lisäaineita käytetty.

Pääasiallisia käyttökohteita ovat auton renkaat ja sisäkumit, tekniset letkut ja tiivisteet, teollisuusrengasosat, turvajalkineet sekä lääkinnälliset kertakäyttöiset kumituotteet. Luonnonkumilla on etujaan biopohjaisuutena, mutta siihen liittyy myös haasteita: herkkyys lämpötilan ja ilmanhajujen vanhenemiselle sekä latex-allergiaa aiheuttavat proteiinit. Maailmanlaajuiset ympäristö- ja sosiaaliset näkökohdat, kuten kestävä metsienhoito, työolot ja viljelyn vaikutukset biodiversiteettiin, ovat keskeisiä tekijöitä luonnonkumin tuotannossa. Historiaan kuuluvat muun muassa goodyearilaiset vulkanisaatiotutkimukset ja luonnonkumin kaupallinen laajentuminen 1800-luvulla.