luonnollistaminen

Luonnollistaminen on kansalaisuuden hankkimisen muoto, jossa ulkomaalainen henkilö saa maan kansalaisuuden hakemuksen perusteella, eikä syntyperäisesti ole kansalainen. Se on yksi tavasta, jolla valtio muuttaa ulkomaalaisten asemaa ja oikeuksia, ja sen vastakohtana on syntyperäinen tai automaattinen kansalaisuus.

Prosessi etenee yleensä hakemuksen kautta: hakija jättää hakemuksen viranomaisille, ja hakemus sisältää henkilötiedot, oleskeluoikeuden ja mahdolliset todisteet kielitaidosta, tulotasosta sekä integroitumisesta. Viranomaiset arvioivat taustan, oleskelun keston ja mahdolliset lisäselvitykset. Lopullinen päätös voidaan antaa esimerkiksi myönteisen ja hylkäävän päätöksen muodossa, ja hakija saa kansalaisuuden sekä siihen liittyviä oikeuksia ja velvollisuuksia.

Edellytykset luonnollistamiselle vaihtelevat maittain, mutta tyypillisesti niihin kuuluvat pitkäaikainen oleskelu maassa, kielitaidon osoittaminen, varmuus toimeentulon ja yleisen lainkuuliaisuuden puolesta sekä integraatio yhteiskuntaan. Riippuen maasta, kansalaisuuden hakijan voi myös olla mahdollista säilyttää aiempi kansalaisuutensa tai hänelle voidaan edellyttää luopua siitä.

Kansalaisuuden luonnollistaminen antaa usein oikeuden äänestykseen, passin hankintaan ja muita poliittisia sekä sosiaalisia etuuksia; samalla siihen liittyy velvollisuuksia, kuten lakien noudattaminen ja mahdollisia verovelvoitteita. Kansainväliset käytännöt ja vaatimukset sekä mahdollisuus kahden tai useamman kansalaisuuden omistamiseen vaihtelevat maittain.

Keskustelu luonnollistamisesta liittyy usein integraation, tasa-arvon ja turvallisuuden kysymyksiin. Eri maissa harkitaan, miten kriteerit ovat kohtuullisia ja miten hakemukset käsitellään nopeasti ja läpinäkyvästi.