hylkäävän

Hylkäävän on suomen kielen taivutettu muoto adjektiivista ja presentin ajan partisiippista hylkäävä, jonka perusmerkitys on “hylkäävä, torjuva, vastahakoinen”. Sana juontuu verbista hylätä (kieltää, torjua).

Taivutus ja käyttöalueet

Hylkäävästä johdettuja muotoja käytetään pääasiassa substantiivien määritteinä. Hylkäävän-sanalla tarkoitetaan jotakin, joka aiheuttaa hylkäämistä tai ilmentää torjuvaa asennetta. Esimerkkejä:

- hylkäävän käytöksen (gen. sg.): the rejecting behavior

- hylkäävää käytöstä (part. sg.): rejecting behavior (partitiivinen objekti)

- hylkäävän asenteen (gen. sg.): the rejecting attitude

- hylkäävan oppilaan (gen. sg.): a student who is rejecting/reticent (attribuutti)

Taivutusmuotoja on useita: partitiivina hylkäävää, genetiivissä hylkäävän, monikossa hylkäävien, jne. Adj- tai partisiippiin perustuva ilmiasu voi toimia sekä adjektiivina että osittain verbiä kuvaavana.

Etymologia ja kieliopillinen funktio

Hylkäävän muodostaa hylkäävän vartalosta sekä adjektiivin/-partisiipin päätteistä -vä, jotka vastaavat suomen kielessä “torjuva” -ilmaisua. Tämä muoto mahdollistaa sekä objekti- että genetiivimuotoja sekä erilaisia ilmaisuja, joissa kuvaillaan torjuvaa käytöstä, asennetta tai suhtautumista.

Käyttö nykysuomen kontekstissa

Hylkäävän ilmiasu on yleinen kuvaamaan negatiivisia reaktioita, syrjintää tai kieltäytymistä, ja sitä käytetään neutraalina tai deskriptiivisenä adjektiivina/partisiippina ilman erityistä moraalista arviota. Sen tarkka merkitys määräytyy kontekstin mukaan.