lukuharjoittelussa

Lukuharjoittelussa tarkoitetaan opetuksellisia toimia, joiden tavoitteena on kehittää lukutaitoa. Termi kattaa sekä varhaisen lukutaidon perusasioiden harjoittelun että myöhemmän oppimäärän lukemisen kehittämisen. Keskeisiä osa-alueita ovat ääntäminen ja foneminen hahmottaminen, sanaston omaksuminen sekä kyky lukea tekstiä sujuvasti ja ymmärtäen. Lukuharjoittelun tarkoituksena on tukea oppilasta siirtymään itsenäiseen lukemiseen ja vahvistaa lukutaitoa kokonaisvaltaisesti.

Harjoittelussa käytetään sekä koodipohjaisia menetelmiä, joissa keskitytään äänteiden tunnistamiseen ja yhdistämiseen sanoiksi, että kokonaisvaltaisempiin lähestymistapoihin, joissa tekstiä käsitellään sekä puhe- että kirjoitettuun kieleen liittyen ymmärryksen näkökulmasta. Tyypillisiä keinoja ovat ohjattu lukeminen, yhteinen lukeminen, toistuva lukeminen sekä säännöllinen harjoittelu, jossa oppilas lukee saman tekstin useaan kertaan. Lisäksi käytetään sanastoharjoituksia ja äänteiden harjoittelua sekä nopean lukemisen ja luetun ymmärtämisen tukemista.

Suomessa lukuharjoittelu nivoutuu osaksi perusopetuksen opetussuunnitelman perusteita. Lukemisen opetus rakennetaan usein äidinkielen opetukseen ja painotetaan inkluivaa opetusta sekä tasa-arvoa. Tarvittaessa oppilaille tarjotaan yksilöllistä tukea ja erityisopetusta, jotta lukutaidon kehitys vastaaisi kunkin oppilaan tarpeita.

Edistymisen seuraaminen ja säännölliset arvioinnit auttavat kohdentamaan tukea oikein. Tutkimuksen mukaan rakenteellinen, selkeä ja toistuva ohjaus sekä yksilöllinen palaute voivat parantaa sekä lukusujuvuutta että ymmärrystä, mutta lukuharjoittelun onnistuminen riippuu oppilaan taustasta ja toteutuksesta.

Lukuharjoittelu on keskeinen osa lukutaidon kehittämistä ja tukee koulutuksen tasa-arvoa sekä oppilaiden jatkuvaa kielitaidon kehittymistä.