lopullisuudesta

Lopullisuudesta tarkoitetaan tilaa tai ominaisuutta, jossa jokin prosessi, päätös tai tilanne on päättynyt eikä sitä enää katsota kehittyvän tai muuttuvan. Termi viittaa usein lopulliseen lopputulokseen, jonka nähdään kyllin vakaaksi tai kiistattomaksi. Lopullisuus voi liittyä sekä konkreettisiin tapahtumiin että käsitteellisiin tilanteisiin, kuten päätöksentekoon tai tuloksiin.

Etymologisesti sana muodostuu suomen kielen loppu-sanasta sekä -llisuus-loppuisesta abstraktin nimen muodostustavasta, jolla kuvaillaan tilan tai laadun olemusta. Sanaa käytetään laajemmin kuin vain arkikielessä, ja sitä voidaan tarkastella eri alojen kontekstissa.

Filosofoisessa keskustelussa lopullisuus liittyy usein kysymyksiin tarkoituksesta, päämäärästä ja lopullisesta tilasta. Aristoteles käytti käsitettä telos tarkoittaakseen loppua tai tarkoitusta luonnon ja toiminnan rationaalisena päämääränä. Modernissa ajattelussa lopullisuus asetetaan usein vastakkain avoimuuden ja prosessin muutoksellisuuden kanssa; kysymykset siitä, missä määrin toiminta tai todellisuus on lopullisesti määritelty, ja missä määrin se on tulkittavissa tai kehitettävissä.

Lopullisuutta käsitellään myös muilla aloilla. Oikeudellisessa kontekstissa lopullisuus voi viitata päätöksen sitovuuteen ja siihen, ettei sitä voida muuttaa ilman erillisiä oikeudellisia keinoja. Teologiassa lopullisuus voi liittyä eskatologiaan tai ihmisen kohtalon lopulliseen laadukkuuteen. Tieteessä ja kasvatustieteessä keskustelu voi pyöriä lopullisuuden ja alati tulevan, avoimen tutkimuksen välisessä jännitteessä.

Lisäksi lopullisuutta tarkastelevat käsitteet kuten teleologia, telos, determinismi ja päämäärän käsite ovat usein toisiinsa liittyviä, mutta niitä käytetään eri painotuksin riippuen disctillepohjaisesta kontekstista.