Lopullisuutta
Lopullisuutta on suomalaisessa kielessä abstrakti käsite, joka tarkoittaa jonkin asian lopullisuutta, viimeistelyä tai ratkaisuuden toteutumista. Sana muodostuu adjektiivista lopullinen sekä -isuus-suffixistä, jolla siitä tehdään substantiivi. Etymologisesti loppu tarkoittaa päätepistettä, ja -llinen osoittaa ominaisuutta, joten lopullisuus viittaa tilaan, jossa loppuratkaisu on saavutettu ja muutos on epätodennäköinen.
Käyttö vaihtelee kontekstin mukaan. Arkikielessä puhutaan lopullisesta ratkaisusta tai päätöksestä, esimerkkeinä "tämä on lopullinen ratkaisu" tai
Filosofisessa ja teologisessa keskustelussa lopullisuus voi viitata todellisuuden päämäärään, teleologiaan tai lopputuloksen jännitteeseen sen suhteen, voiko
Lopullisuus ei välttämättä merkitse ääretöntä varmuutta, vaan usein lupaa selkeyttä ja lopulta sitovuutta tietyssä kontekstissa. Sillä