lisääntymis

Lisääntyminen tarkoittaa elämän jatkumista sekä perimän siirtämistä seuraaville sukupolville. Biologiassa sitä tarkastellaan monista näkökulmista, mutta yleisesti jaetaan suvulliseen ja suvuttomaan lisääntymiseen. Lisäntymisprosesseilla on keskeinen vaikutus kauden vaihteluihin, geneettiseen monimuotoisuuteen ja lajien sopeutumiskykyyn.

Suvuton lisääntyminen tarkoittaa, että yksilö tuottaa jälkeläisiä ilman suvullista yhdistymistä toisen yksilön kanssa. Tällöin jälkeläiset ovat usein sen yksilön geneettisesti samanlaisia kopioita, mikä voi edistää nopeaa populaation laajenemista vakaina ympäristöissä. Esimerkkejä ovat bakteerien ja kasvien lisääntyminen esim. siementen kantamisen ulkopuolella, replikointi, fissio, versominen ja vegetatiivinen lisääntyminen. Sienillä ja joidenkin kasvien lisääntymisvaiheissa esiintyy sekä suvullisia että suvuttomia keinoja.

Suvullinen lisääntyminen vaatii kahden tai useamman yksilön osallistumista ja lopputuloksena on geneettisesti uusi yksilö. Siittä johtuva perimän yhdistyminen tapahtuu usein gamettien, kuten siittiöiden ja munasolujen, avulla. Meioosi tuottaa haploide gametit, jotka yhdistyvät fertilisaation seurauksena diploidi-zigoottiin. Tämä genetinen vaihtelu parantaa lajien sopeutumiskykyä muuttuvissa olosuhteissa.

Elämänkiertoon liittyy usein sekä haploidia että diploidia vaiheita, kuten kasveilla ja sienillä. Esimerkeiksi voi mainita ihmiset sekä monet kasvi- ja mikroorganismilajit. Yhteiskunnallisesti tutkimus lisääntymisestä kattaa myös etiikan, terveyden, populaatiotutkimukset ja luonnon monimuotoisuuden suojelun. Lisäntymisen ymmärtäminen auttaa selittämään lajien monimuotoisuutta ja evoluution suuntia.