lisätyölle

Lisätyölle viitataan yleisesti lisätyöhön, jonka työnantaja voi tarjota työntekijän normaalien, sovittujen työaikojen ulkopuolella. Käsite esiintyy Suomen työelämän säädöksissä sekä työehtosopimuksissa. Se eroaa ylityöstä siten, että lisätyötä voidaan tarjota osana sovittua työaikaa, ja sen määräytyminen sekä korvaus määräytyvät työsopimuksen, työaikalain ja mahdollisten työehtosopimusten mukaan.

Useimmiten lisätyön vastaanottaminen edellyttää työntekijän suostumusta. Suostumuksen voi antaa kirjallisesti tai suullisesti. Lisätyön tarjoaminen sekä sen kesto ja määrä voivat olla rajoitettuja esimerkiksi työehtosopimuksen mukaan. Työntekijän kieltäytyminen lisätyöstä on yleensä mahdollista, eikä siitä saa seurata irtisanomista tai muita epäedullisia vaikutuksia, ellei lainsäädäntö tai sopimus toisin määrää.

Korvaus: Lisätyö maksetaan yleensä samalla tuntipalkalla kuin normaali työaika, ellei toisin sovita tai työehtosopimus määrittele erikseen. Joillakin aloilla lisätyölle voidaan maksaa erillistä lisäkorvausta.

Rajat ja oikeudet: Työaikalain ja työehtosopimusten mukaan lisätyön enimmäismäärät sekä työ- ja lepoaikasäännökset koskevat lisätyötä. Turvallisuus ja terveys huomioidaan, ja työnantajan on seurattava työntekijän jaksamista.

Käytännön vaikutukset: Lisätyö auttaa kattamaan tilapäisiä työvoimatarpeita, mutta se voi vaikuttaa vapaa-aikaan ja jaksamiseen. Henkilökohtaiset olosuhteet ja työympäristön tasapaino tulee huomioida.

Seuraavat aiheet liittyvät: työaika, ylityö, työehtosopimus, työsopimus.