lisäeristykseen

Lisäeristykseen tarkoitetaan rakennukseen tehtäviä toimenpiteitä, joilla lisätään lämmöneristystä ja siten parannetaan energiatehokkuutta sekä asumismukavuutta. Se tehdään sekä vanhoihin rakennuksiin että uudisrakennuksiin, ja sen tavoitteena on pienentää lämmitys- ja käyttökustannuksia sekä vähentää ympäristökuormitusta.

Toteutustavat jakautuvat yleisesti ulkoseinien lisäeristykseen, sisäseinien lisäeristykseen sekä yläpohjan ja alapohjan eristykseen. Ulkoseinien lisäeristys asennetaan julkisivun ulkopuolelle eristelevyjen tai eristemateriaalin avulla, mikä muuttaa rakenteen ulkonäköä ja voi vaatia julkisivun uusimista. Sisäeristys tehdään sisäpuolelle rakenteiden taakse, jolloin tilan osuus pienenee. Yläpohjan lisäeristys on yleisin keino saavuttaa suurin energiantuotantohyöty, ja alapohjan eristäminen vähentää lämmönhukkaa kellarissa tai maanpinnan tuntumassa.

Materiaalivaihtoehtoja ovat mineraalivilla, naarat EPS/XPS-vaahtoeristeet, puukuitu sekä kierrätyskomponentteihin perustuvat eristeet kuten cellulose. Materiaalin valintaan vaikuttavat kosteudenhallinta, paloturvallisuus, äänieristys sekä rakennuksen rakenteelliset rajat. Eristeiden asennuksessa on kiinnitettävä huomiota kosteudenhallintaan, ilmanvaihtoon ja mahdollisiin lämpö- ja kylmänessä aiheutuviin uhkiin sekä mahdollisiin rakennusvaiheen häiriöihin.

Lisäeristys on tehokas keino parantaa energiatehokkuutta, mutta se vaatii huolellista suunnittelua, oikeanlaisten materiaalien valintaa sekä mahdollisesti rakennuslupia tai valvontaviraston ohjeistusta. Asiantuntijan konsultointi auttaa varmistamaan oikean toteutuksen ja ilmanvaihdon toimivuuden.