Lisäeristys

Lisäeristys on rakennuksen olemassa olevan eristyksen lisäämistä tai parantamista lämmönhukan pienentämiseksi, energiankulutuksen vähentämiseksi ja asuin- sekä työtilojen viihtyvyyden parantamiseksi. Se voidaan toteuttaa sekä uudis- että korjausrakentamisessa, ja se koskee yleensä ulkoseiniä, sisäseiniä, kattorakenteita sekä alapohjaa. Suomessa lisäeristystä käytetään erityisesti kylmän ilmaston vuoksi, jossa energiatehokkuudella on suuri merkitys.

Toteutustapoja ovat yleisesti ulkoinen lisäeristys (asennus rakennuksen ulkoseinien päälle) sekä sisäinen lisäeristys (eriste asennetaan sisäpuolelle). Eristemateriaaleina käytetään kivivillaa, mineraalivillaa, EPS- tai XPS-levyjä, polyuretaania sekä puu- ja selluvillaa. Valinta riippuu rakennetyypistä, kosteusteknisistä olosuhteista ja halutusta lämmöneristystasosta.

Kosteudenhallinta ja ilmanvaihto ovat keskeisiä lisäeristyksen toteuttamisessa. Ulkoinen lisäeristys voi parantaa lämpöteknisiä ominaisuuksia, mutta edellyttää asianmukaista vedenpoistoa ja ilmanvaihdon säätöä. Sisäinen lisäeristys saattaa vaikuttaa tilojen mitoitukseen sekä rakenteiden kuivumisominaisuuksiin; tiiviyteen ja hengittävyyden hallinta sekä höyrynsidonta on suunniteltava huolellisesti.

Hyödyt ja haasteet: lisäeristyksen avulla voidaan saavuttaa merkittäviä energiankulutuksen vähenemiä ja tasaisemmat sisälämpötilat, mutta hankkeeseen liittyy kustannuksia, mahdollisia rakenneteknisiä haasteita sekä asennusvaiheessa tapahtuvaa häiriötä. Investoinnin kannattavuus arvioidaan usein rakennuksen nykyisen eristyksen sekä käytön mukaan sekä odotetun energiansäästön perusteella.

Prosessi alkaa yleensä energiakatsauksella tai energiatodistuksella, jonka jälkeen laaditaan suunnitelma, valitaan sopiva lisäeristysjärjestelmä ja suoritetaan asennus sekä viimeistely. Ammattilaisen suunnittelu- ja toteutusvarmistus parantaa toteutuksen laatua ja varmistaa rakentamismääräysten noudattamisen.