ulkoseiniä

Ulkoseinät ovat rakennuksen ulkovaippaa, joka erottaa sisätilat ulkoilmasta, kantaa rakenteellisia kuormia ja vaikuttaa rakennuksen energiankäyttöön sekä säänkestävyyteen. Ne suojaavat sisätiloja sadeelta, tuulelta ja auringonpaisteelta, sekä vaikuttavat äänieristykseen, kosteudenhallintaan ja ulkoasun ilmeeseen.

Ulkoseinien rakenteet koostuvat useista kerroksista. Yleensä ne sisältävät ulkokuoren tai julkisivupinnan (esimerkiksi rappaus, tiili tai ulkoverhouspaneelit), alusrakenteen (puu-, teräs- tai teräsbetonikehikko), lämpöeristeen sekä kosteudenhallintakerroksen, kuten höyrynsulun ja tuulensuojan. Sisäpuolella on sisäverhous, joka viimeistelee tilan pinnan. Suurimmat käyttöönotetut rakenteet Suomessa ovat puu- tai puurunkoiset seinät, tiilimuurit sekä betonielementti- tai CLT-pohjaiset seinät. Nykyaikaisessa suunnittelussa korostuvat jatkuva eristys, ilmatiivisyyden varmistaminen sekä tehokas kosteudenhallinta sadeveden johtamisen ja ilmanvaihdon yhteydessä.

Suunnittelussa otetaan huomioon energiatehokkuus, säänkesto, paloturvallisuus ja esteettiset tavoitteet. Ulkoseinän valintaan vaikuttavat ilmasto-olot, kiinnitykset rakennuksen muotoon sekä rakennusmateriaalien saatavuus. Huolto ja kunnossapito keskittyy ulkopintojen suojapinnoitteiden ja tiiviyden ylläpitoon sekä mahdollisiin korjauksiin, jotta rakenteet pysyvät toimivina ja kuivina.

Historian näkökulmassa ulkoseinät ovat kehittyneet massiivisista tiilirakenteista kohti kevyempiä ja energiatehokkaampia järjestelmiä, kuten puurunkoisia ja CLT-pohjaisia seinärakenteita.