lisäarvopaperi

Lisäarvopaperi, tai *derivative security* englanniksi, viittaa rahoitusvälineeseen, jonka arvo riippuu suoraan tai epäsuorasti muista aluskäyttöarvoista, kuten osakkeista, velkakirjoista, valuutoista, korkotasoista tai jopa sääolosuhteista. Näitä papereita käytetään usein riskienhallintaan, spekuloimiseen tai investointien optimointiin. Lisäarvopaperit voivat olla standardoituja, kuten optiot ja futuurit, tai niitä voidaan myös rakentaa erikoistapauksissa, kuten eksotiset optiot tai syntetiset instrumentit.

Yleisimpiä lisäarvopapereita ovat optiot, jotka antavat ostajan oikeuden tai velvollisuuden ostaa tai myydä aluskäyttöarvo tietyssä hinnassa ja ajassa. Futuurit puolestaan ovat sopimuksia, joiden avulla kahden osapuolen välillä sovitaan tulevasta kaupankäynnistä määrätyllä hinnalla ja ajankohdalla. Swapit, kuten korkoswapit, ovat toinen tyyppi, jossa kahden osapuolen välillä vaihdetaan koronkantoja tai valuuttakursseja.

Lisäarvopaperit mahdollistavat investoijille mahdollisuuden hyötyä markkinoiden liikkeistä sekä suojautua niiden negatiivisilta vaikutuksilta. Niiden käyttö vaatii kuitenkin syvällistä ymmärrystä markkinoista ja riskienhallinnasta, sillä ne voivat sisältää merkittäviä riskejä, kuten arvonvaihteluriskin ja leveyden riskin. Lisäarvopapereita säätelevät kansalliset ja kansainväliset rahoitusmarkkinaviranomaiset, kuten Suomen Pörssi ja Euroopan keskuspankki, jotta varmistetaan markkinoiden vakauden ja läpinäkyvyyden.

Lisäarvopaperit ovat olleet merkittäviä finanssimaailmassa, ja niiden käyttö on laajentunut viime vuosikymmeninä, kunnes niiden rooli finanssikriiseissä on herättänyt keskustelua niiden riskien hallinnasta ja sääntelystä. Nykyään ne ovat tärkeitä työkaluja sekä yksityisille sijoittajille että instituutioille.