lisensoituamisesta

Lisensoituamisesta tarkoitetaan prosessia, jossa oikeudenomistaja myöntää toiselle osapuolelle oikeuden käyttää tiettyä omaisuutta lisenssin ehtojen mukaan. Lisensoida voi immateriaali- oikeuksia kuten tekijänoikeuden alaisen teoksen, ohjelmiston, patentin tai tavaramerkin, sekä muita oikeuden muotoja tai niihin liittyviä tiedonvälittäviä oikeuksia. Lisensointi voi koskea sekä yksittäisiä käyttöoikeuksia että laajempia oikeuslajeja, ja sitä sovelletaan sekä julkisella että yksityisellä sektorilla.

Lisenssityypit ja keskeiset ehdot jakautuvat usein ei-eksklusiiviseen ja eksklusiiviseen lisensointiin. Ei-eksklusiivisessa lisenssissä useampi taho voi saada oikeudet samanaikaisesti, kun taas eksklusiivinen lisenssi antaa oikeudet vain yhdelle lisenssinottajalle. Lisenssin kattavuus määritellään esimerkiksi käyttöalueella (maa- tai maailmanlaajuinen), käyttötarkoituksella (mitä saa tehdä), muokkauksin, kopioinnilla ja jakelulla sekä mahdollisilla rajoituksilla. Tärkeiksi ehdoiksi tulevat myös kesto, uusintamahdollisuudet, maksuehdot (korko- tai rojaltiajat) sekä laadunvalvonta, seuranta ja palautusehdot. Lisäksi sopimukseen voidaan kuulua vastuunrajoituksia ja lisenssinhaltijan oikeuksia valvoa käyttöä.

Käytännön konteksteja ovat ohjelmistojen lisensointi, tekijänoikeudella suojattujen teosten käyttöoikeudet sekä patenttien ja tavaramerkkien lisensointi. Avoimen lähdekoodin lisenssit (esimerkiksi GNU GPL, MIT, Apache) ovat erityisiä, korostaen julkista käytettävyyttä ja tietyillä ehdoilla tapahtuvaa muokkaamista ja jakamista. Lisensoituaminen tukee innovaatiota, mutta siihen liittyy myös kustannusten, byrokratian sekä mahdollisten kilpailuoikeudellisten näkökulmien huomioimisen tarve.