liiketoimintasektoreiden

Liiketoimintasektoreiden käsite viittaa talouden osa-alueisiin, joita käytetään erottamaan yritysten toimintaa ja taloudellista toimintaa tilastoinnissa sekä politiikassa. Sektorit heijastavat tuotantoprosessin eri vaiheita sekä erilaisia palvelu- ja hyödyketyyppejä. Sektoreiden jaottelu mahdollistaa talouden rakennemuutosten seuraamisen ja vertailun eri ajankohtina sekä maiden välillä.

Yleisimmin puhutaan kolmesta pääsektorista: ensimmäinen sektori (primäärinen) sisältää maatalouden, metsätalouden, kalastuksen sekä kaivostoiminnan ja energian tuotannon; toinen sektori (toinen) kattaa teollisuuden ja rakentamisen; kolmas sektori (kolmas) käsittää palvelut, kuten vähittäiskaupan, terveydenhuollon, rahoituksen sekä koulutuksen. Joissakin tilastoissa lisätään neljäs sektori (tiedettä, tutkimus ja kehitys sekä informaatio) ja harvemmin viides sektori. Kansalliset tilastot käyttävät usein NACE- tai vastaavia toimialaluokituksia.

Seuraaminen ja analyysi antavat arvokasta tietoa BKT:stä, työllisyydestä ja sijoitusnäkymistä. Sektorit auttavat yrityksiä ja päättäjiä ymmärtämään, missä talouskasvu syntyy ja missä rakennemuutos on voimakasta. Tilastot yhdistävät eri sektorit, työntekijöiden osaamisen tarpeet sekä infrastruktuurin kehityksen.

Nykyisin digitalisaatio, automaatio ja vihreä siirtymä muokkaavat liiketoimintasektoreita. Globalisaatio ja monimutkaiset tuotantoketjut vaikuttavat sektorien välisiin suhteisiin sekä kilpailukykyyn. Sektorikohtaista tietoa päivitetään jatkuvasti tilastoista, kuten Tilastokeskuksesta ja Eurostatista, jotta politiikka ja yritystoiminta voivat vastata muuttuviin olosuhteisiin.