lihassäieiden

Lihassäieet ovat skeletolihaksen perusyksiköitä. Ne ovat pitkiä, ohuita ja moniytimisiä lihassoluja, jotka syntyvät myoblastien fuusiossa. Lihassäieet ovat ympäröityjä endomysiumilla, ja useat lihassäieet muodostavat lihaksen, jonka ylemmät kerrokset ovat perimysiumin ja epimysiumin alaisten sidosten ympäröimiä. Lihassäieet saavat hermoimpulsseja motorisilta neuroneilta neuromuskulaarisen liikeyhteyden kautta, mikä käynnistää kontraktion.

Lihassäieen sytoplasmassa on lukuisia myofibrilleja, jotka koostuvat sarkomeereista. Sarkomeerien liike tapahtuu aktiini- ja myosiinifilamenttien liukuessa toistensa ohi, mikä aiheuttaa supistumisen. Kalciumionit vapautuvat sarkoplasmikasta retikulumista ja sitoutuvat troponiiniin troponiinin ja tropomyosiinin säätelyllä, mikä mahdollistaa filamenttien vuorovaikutuksen. ATP antaa energian, joka tarvitaan sidos- ja irrotumisprosesseihin kontraktion aikana. Lihassäieet ovat myös rikastettuja mitokondrioilla ja sarkoplasmallisella hapetuskapasiteetilla sekä proteiinivarastoilla glykogeenin muodossa.

Lihassäieiden eri tyypit, kuten hitaasti supistuvat (tyyppi I) ja nopeasti supistuvat (tyypit IIa ja IIx/IIb), eroavat supistumisnopeudessa, energianlähteissä ja kestävyydessä. Näillä eroilla on merkitystä liikunnan kuormituksen ja lihassäteen alttiuden kannalta. Lihassäieet voivat sopeutua harjoitteluun: vastusharjoittelu ja kestävyysharjoittelu vaikuttavat esimerkiksi lihaksen hypertrofiaan, mitochondriaalisuuteen ja hapenkulutukseen.

Lihassäieet ovat järjestäytyneitä lihasrakenteita: yksittäisten lihassäieiden ympärillä on endomysium, useamman lihassäieen muodostamien ryhmien ympäristöä hoitavat perimysium sekä koko lihaksen ulkoreunaa kattava epimysium. Tämä rakenne mahdollistaa tehokkaan voiman ja liikkeen tuottamisen sekä verenkierron ja hermotuksen järjestäytyneen toiminnan. Lihassäieet ovat keskeisessä asemassa liikkeen tuottamisessa sekä kehon asennon ja energian säätelyssä.