lihassäteen

Lihassäie on skeletaalisen lihaksen perusyksikkö. Se on pitkä, kapea solu, joka useimmiten on moninukleaarinen ja poikkijuovainen. Lihassäie muodostaa lihaksen yhdessä lukuisien muiden lihassäieterien kanssa, ja sen toiminta saa aikaan lihaksen supistumisen.

Anatomisesti lihassäie on ympäröity endomysiumilla, ja useita lihassäieitä muodostaa lihassyytimen eli fasikkelin, joka on ympäröity perimysiumilla. Koko lihas on peitetty epimysiumilla. Lihassäie sisältää myofibrillejä, jotka koostuvat saromeereista ja sisältävät aktiini–mystiin-komponentteja. Supistuminen perustuu sliding-filament -malliin, jossa aktiini- ja myosiinipolymeerit liukuvat toistensa ohi, mikä lyhentää lihassäiettä.

Lihassäieitä esiintyy eri tyyppisinä. Yleisimmät luokittelut ovat Type I (hidastempoiset, oksidatiiviset) sekä Type II -muunnokset (Nopeammat IIa ja IIx/IIb). Type I -säikeet kestävät pitkään rasitusta ja käyttävät pääasiassa hapensaantia, kun taas Type II -säikeet tuottavat suuremman voiman ja toimivat pääasiassa glykolyyttisesti. Fibersäieiden suhteellinen osuus vaihtelee yksilöllisesti ja riippuu geneettisistä tekijöistä sekä harjoittelusta.

Lihassäieiden kehitys alkaa sikiöaikana myoblastien fuusiossa, jonka tuloksena syntyy multinukleaarinen myot -> lihassäie. Postnatallyt kantasoluista, kuten satelliittisoluista, voi olla apua lihasten korjaamisessa.

Lyhyesti, lihassäie on lihaksen solullinen perusyksikkö, jonka rakenne ja tyyppinen koostumus määrittävät lihaksen supistumisomaisuudet, kestävyyden ja alttiuden harjoittelulle.