lehtileikkeistä

Lehtileikkeet ovat lehdistä leikattuja artikkeleita ja kirjoituksia, jotka on säilytetty myöhempää käyttöä varten. Ennen digitaalisten arkistojen yleistymistä niitä kerättiin sekä yksityisten henkilöiden muistikirjoihin että organisaatioiden arkistoihin, joissa ne toimivat tietolähteinä ja muistojen tallentajina.

Leikkeet kiinnitettiin yleensä albumeihin, kansioihin tai pahville, ja niihin kirjattiin lähde (lehti ja päiväys) sekä usein otsikko. Ne ryhmiteltiin aiheen, ajankohdan tai henkilön mukaan, ja niihin saatettiin lisätä omia merkintöjä. Niiden säilyttämisessä kiinnitetys sekä fyysiset että organisatoriset järjestelmät olivat tärkeässä roolissa, jotta myöhempi käyttö olisi mahdollista.

Lehtileikkeet palvelevat tutkimusta, journalismia sekä yksityisen muistin säilyttämistä. Niiden arvo on sekä historiallisen ajankuvan tallennuksessa että yksittäisten tapahtumien, henkilöiden tai ilmiöiden jäljittämisessä. Ne tarjoavat lähdeaineiston, kontekstin ja ikkunan menneisyyteen, mutta ovat samalla aina subjektiivinen kokoelma niistä artikkeleista, jotka haluttiin säilyttää.

Paperin vanheneminen tekee leikkeistä hauraat. Siksi niitä säilytetään viileässä, kuivassa ja pimeässä sekä asianmukaisesti kiinnitettyinä, jolloin eheyden säilyminen pidentyy. Monet arkistot skannaavat leikkeet digitaaliseen muotoon, jolloin hakeminen helpottuu ja säilyvyys paranee, mutta alkuperäisiä, fyysisiä kappaleita säilytetään usein kulttuurihistoriallisena aineistona.

Nykyään lehtileikkeet voivat olla sekä fyysisen että digitaalisen arkistoinnin kohteita. Digitaalisen mediaseurannan palvelut kokoavat ja tallentavat mainintoja verkosta ja painetuista lähteistä, jolloin niitä voidaan hakea nopeasti. Perinteisten paperileikkeiden historia säilyttää kuitenkin merkityksen kulttuuri- ja paikallishistoriassa.