lauseyhteys

Lauseyhteys on kieliopillinen termi, jolla tarkoitetaan, miten useampi kuin yksi lause liittyy toisiinsa muodostamassa monimutkaista lausekokonaisuutta. Se kertoo, millä tavalla päälauseet ja sivulauseet sekä mahdolliset lisälausumat ovat kytketty toisiinsa ja millainen on niiden suhde merkityksellisesti ja rakenteellisesti.

Lauseyhteyksiä voidaan pääsääntöisesti luokitella kahteen tyyppiin: koordinaatio ja alistus. Koordinaatiossa kaksi tai useampi päälause ovat samalla tasolla ja ne liittyvät toisiinsa konjunktion tai esimerkiksi luettelemalla. Esimerkki: Hän meni kauppaan ja osti leipää. Alistus puolestaan tarkoittaa, että sivulauseet täydentävät tai määrittävät päälauseen sisällön. Ne alkavat alistuskonjunktioilla tai alistuspartikkeleilla, kuten että, jos, kun, koska, vaikka. Esimerkiksi: Hän meni kotiin, kun lopetti työnsä.

Sivulauseet voivat toimia eri tarkoituksissa: aikailmaisuna (kun hän tuli), syynä (koska satoi), ehdollisena (jos hän ei tule), tarkoituksena (jotta hän jäisi ajoissa), tai myönteenä (vaikka hän oli väsynyt). Suomessa käytetään sekä konjunktioita (ja, mutta, tai) koordinaatiossa että alistuskonjunktioita sekä alistuspartikkeleita alistuksessa. Lauseyhteys ilmenee sekä sanavalinnoissa että välimerkeissä; usein pilkku erottelee päälauseen ja sivulauseen.

Lauseyhteydet ovat keskeisiä tekstin rakenteen, sujuvuuden ja merkityksen kannalta. Ne auttavat ilmaisemaan ajallisia jännitteen muutoksia, syy-seuraussuhteita sekä logista rakennetta. Lisätietoja: päälause, sivulause, konjunktiot ja alistuspartikkelit.