lauseenvastikkeeseen

Lauseenvastike eli lauseenvastikkeet on suomen kielessä ei-fiininen alistuslause, jolla voidaan korvata tavallinen sivulause. Se mahdollistaa tiivistämisen ja lausumisen, jossa kaikki päälausahdukset ovat yhtä aikaa mukana ilman erillistä konjunktiota.

Lauseenvastikkeet muodostuvat pääasiassa verbin taivutusmuodoista, joilla lauseen ajallinen, syy- tai tapaominaisuus ilmaisataan lyhyesti. Tyypillisiä ovat participialla rakennettavat vastikkeet eli partisiippivastikkeet sekä niihin liittyvät rakenteet. Esimerkkejä ovat tilanteet kuten Aamulla herätessäni menin töihin (kertoo, milloin menen töihin) tai Kirjaa lukiessaan hän nauroi (toiminta tapahtuu samalla ajanjaksolla kuin pääverbi). Myös menneitä tapahtumia kuvaavat vastikkeet kuten Jätettyään avaimen pöydälle, hän lähti ovat yleisiä.

Lauseenvastikkeet ovat tyypillisesti päällekkäisiä päälauseen kanssa: niiden subjektin oletetaan olevan sama kuin päälauseen subjekti, ellet ilmentäisi erikseen muuta. Tämä tekee lauseenvastikkeista tiiviitä ja joustavia erityisesti narratiivissa ja kirjoitetussa tekstissä. Niitä voidaan käyttää myös syy- tai tarkoitusperien ilmaisemiseen sekä tapaiseman kuvaamiseen.

Lauseenvastikkeeseen viittaaminen sekä tutkiminen esiintyy yleisesti kielitieteellisessä kontekstissa. Lauseenvastikkeen illatiivinen muoto lauseenvastikkeeseen toimii neutraalina viitteenä ja on perinteisessä kieliopissa arkikielessä sekä akateemisessa kirjoittelussa. Esimerkiksi lauseessa Tutkimuksessa keskityttiin lauseenvastikkeeseen maininta osoittaa viittaamisen kohdetta.

Lisätietoa: lainsn – lauseenvastikkeet.