lasitteita

Lasitteita ovat keramiikan pintaan levitettävät lasimaiset kerrokset, jotka sulaessaan kiinnittyvät kappaleeseen kiukaan lämmössä. Lasitteen tarkoituksena on antaa värin, kiillon sekä vedenkestävyyden lisäksi pinnalle suoja ja kulutusta kestävä pinta. Lasitteet ovat olennainen osa sekä perinteistä että nykykeramiikkaa, ja ne vaikuttavat sekä ulkonäköön että käyttötarpeisiin.

Koostumus ja tyypit: Lasitteet koostuvat piidioksidista (SiO2) sekä sulatus- ja stabilointiaineista, kuten natrium-, kalsium- ja booriyhdisteista, jotka alentavat sulamispistettä. Väriaineet ovat metalliyhdisteita (esim. koboltti sininen, kupari vihreä, rauta ruskea). Osa lasitteista on valmiita seoksia (frittejä) ja niitä käytetään sellaisenaan tai sekoitetaan raaka-aineista. Lasitteet voivat olla läpikuultavia, kiiltäviä, mattamaisia tai rakeisia.

Käyttö ja tulitus: Lasitteet levitetään sivelyllä, upottamalla tai ruiskuttamalla. Kerroksen paksuus on yleensä vain muutamia kymmenesosien millimetriä. Esine poltetaan yhdessä savimateriaalin kanssa oikeassa tulistuksessa. Tulitusvaihtoehdot riippuvat lasitteesta ja savesta: matala-, keskitaso- ja korkea-tulitus. Eri tulistuksissa lasitteen ulkonäkö ja kestävyys voivat muuttua, minkä vuoksi usein tehdään testinäytteitä ennen suurempaa tuotantoa.

Vikojen ja turvallisuus: Yleisimmät ongelmat ovat halkeilu (craze), kuplinta (pinholing) ja lasituksen epätasaisuus. Vanhoista lasitteista voi löytyä lyijyä, joten nykyiset lasitteet ovat pääosin lyijyttömiä. Työtilassa on hyvä olla ilmanvaihto ja suojavarusteet. Lasitteita käytetään sekä taiteessa että teollisessa keramiikassa ja ne ovat keskeinen osa keramiikan kehitystä ja ilmaisua.