lasikerroksissa

Lasikerroksissa on yleisesti ottaen viite monikerroksiseen lasirakenteeseen, jossa useampi lasi on yhdistetty toisiinsa tai päällystetty erillisillä kerroksilla. Termiä käytetään kuvaamaan ilmiöitä, ominaisuuksia ja prosesseja, jotka rajoittuvat yhteen tai useampaan lasikerrokseen sekä niiden rajapintaan. Lasikerroksissa huomioidaan sekä yksittäisten kerrosten ominaisuudet että kerrosten välinen vuorovaikutus.

Tyypillisiä konteksteja ovat rakennus- ja arkkitehtuurilasi sekä automaati- ja ajoneuvoteollisuuden lasiratkaisut. Laminoinnissa useammat lasikerrokset liimataan yhteen väliaineella, jolloin ilmenee liitoksen muodostumisesta, kestävyyden ja turvallisuuden sekä äänieristyksen muutokset. Päällystetut lasit taas koostuvat lasikerroksesta ja pintaan kohdistuvista hartsista, pinnoitteista tai käyttäytymismekanismeista, kuten heijastavuudesta ja suojauksesta. Lasikerroksissa käsitellään myös optisia ja sähköisiä ominaisuuksia, kuten läpäisyä, absorptiota, värisävyjä ja lämpötilan vaikutuksia.

Fyysiset ilmiöt, joita tarkastellaan lasikerroksissa, voivat sisältää diffuusion ja kemialliset reaktiot kerrosten rajapinnoissa, lämpö- ja mekaaniset jännitteet sekä liimausten kestoa. Näiden ilmiöiden tutkiminen hyödyntää kokeellisia ja kuvantamismenetelmiä, kuten mikroskopiaa, spektroskopiaa ja ellipsometriaa, sekä simulointeja kerrosten vuorovaikutuksesta. Käytännössä lasikerroksissa korostuvat turvallisuus, energiatehokkuus, optinen hallinta ja rakenteellinen kestävyys.