lasikerroksesta

Lasikerroksesta on yleistermi pintakerroksesta, joka koostuu lasimateriaalista tai lasiksi muodostuvasta massasta. Sillä viitataan sekä perinteisiin lasituksiin keramiikassa ja additio-ominaisuuksin päällystettyihin tuotteisiin että nykyaikaisiin ohutkalvopäällysteisiin, joissa lasi kalvopaksuudessa on kiinnittynyt pintaan. Lasikerrosten ominaisuudet, kuten läpinävyys, kiilto, kestävyys ja kemiallinen vastustuskyky, voivat vaihtua suuresti käyttötarkoituksen mukaan.

Perinteinen lasitus syntyy, kun lasimassa sulaa pinnalle ja jähmettyy kiinnittyen substraattiin. Tämä on yleistä erityisesti keramiikassa ja posliinilaatoissa, joissa lasikerros suojaa, kiillottaa ja parantaa kemiallista kestävyyttä sekä vedenhylkivyyttä. Modernit ohutkalvopäällysteet puolestaan voivat olla vain kymmeniä nanometrejä tai mikrometriä paksuja ja valmistetaan usein menetelmillä kuten ruiskutuksella, sputteroinnilla tai kemiallisilla höyrystyksillä. Näin voidaan saavuttaa ohut, tasainen lasikerros, joka muuttaa pinnan optisia tai fysikaalisia ominaisuuksia.

Käyttökohteita on laajasti. Rakennusalalla lasikerroksia käytetään ikkunoissa, lasilevyissä ja pintojen suojaamisessa sekä energiatehokkuuden parantamisessa. Teollisuudessa lasikerrokset tarjoavat kemiallista kestävyyttä ja kulutusta noise. Elektroniikassa ja optiikassa ohutlasikerrokset voivat olla antiheijastus-, suojalasi- tai eristekerroksia, jotka vaikuttavat läpinäkyvyyteen, käyttölämpötiloihin ja suorituskykyyn. Lasikerrosten kehitys keskittyy usein paremman tarttuvuuden, pidemmän käyttöiän ja ympäristöystävällisten valmistusmenetelmien saavuttamiseen.

Yhteenvetona lasikerroksesta on monipuolinen pinta, jonka koostumus ja paksuus määrittävät sen suojaus- ja optiset ominaisuudet sekä sovellusalueet.