lannoitukseen

Lannoitus on viljelykasvien ravinteiden lisäämistä maaperään tai kasvualustaan. Sen tarkoituksena on varmistaa kasville tarpeellisten ravinteiden saatavuus, tukea kasvua ja parantaa satotasoja sekä maan pitkän aikavälin tuottavuutta. Lannoituksen suunnittelussa huomioidaan maan ravinnetila, kasvilaji ja viljelykierto sekä ympäristötekijät.

Lannoitusmenetelmät ja -muodot vaihtelevat. Pintalannoitus levittää ravinteet maapinnalle, rivilannoitus sijoittaa ne kasvualustan yhteyteen rivin kohdalle, ja siemenlannoitus liittää ravinteet kylvöön. Ravinteet voivat olla kuivassa muodossa (rakeet) tai nestemäisinä; lisäksi on käytössä foliarilannoitus, eli ravinteiden levitys lehtiin. Lannoitteita on mineraali- ja orgaanisia; mineraalilannoitteet tarjoavat nopean vaikutuksen (typpi, fosfori, kalium), kun taas orgaaniset lannoitteet kuten lantaa ja kompostia edistävät maan rakennetta ja pitkän aikavälin ravinteiden varastointia.

Suunnittelussa käytetään maanäytteitä sekä kasvin ravinnevaatimuksia. Oikea NPK-suhde sekä tarvittaessa mikroravinteet ohjaavat lannoitusravinteiden jakamista. Jaettuun lannoitukseen ja ajoitukseen (split application) pyritään, jotta ravinteet ovat kasveille käytettävissä kasvun eri vaiheissa. Ympäristön kannalta tärkeää on välttää liikavuutta ja valumavesien kuormitusta; noudatetaan paikallisia ohjeita ja säädöksiä sekä seurataan maan ja kasvien tilaa.

Lannoitus on keskeinen osa kestävää viljelyä, joka yhdistää viljelytekniset tavoitteet sekä ympäristönsuojelun.