lamaantumiseen

Lamaantuminen on suomalainen talouskäsite, jolla tarkoitetaan pitkäkestoista taloudellista taantumaa tai pysähtyneisyyttä. Siinä tuotanto ja investoinnit supistuvat, työllisyys heikkenee ja yleinen taloudellinen toimeliaisuus hidastuu. Termiä käytetään sekä kansantalouden tilan että alueiden kehityksen kuvaamiseen. Etymologisesti sana muodostuu juuresta lama sekä liitteestä -ntuminen, joka ilmaisee prosessin etenemisen.

Ominaisuuksiin kuuluu usean peräkkäisen tilastokauden heikko tai negatiivinen kasvu, BKT:n lasku, työttömyyden nousu, kapasiteetin alikäyttö ja luottamuksen sekä investointien hiipuminen. Lamaantuminen voi johtua sekä ulkoisista shokeista, kuten finanssikriiseistä ja globaaleista töyssyistä, että rakenteellisista muutoksista, sekä politiikan päätöksistä, jotka hidastavat talouden sopeutumista. Seurauksena on usein ansiotason ja julkisen talouden tilan heikkeneminen, sekä sosiaalisen ja poliittisen epävarmuuden lisääntyminen. Pitkäkestoisuus voi hämärtää paranemisen ajankohtaa ja lisätä taloudellista epävarmuutta sekä sopeutumisponnistuksia.

Historian kontekstissa lamaantuminen on nähty erityisesti Suomen 1990-luvun taantumassa, jolloin finanssikriisi ja rakennemuutokset porrasivat pitkän talouden sopeutumisvaiheen. Kansantalouden lisäksi ilmiö voidaan nähdä alueellisina eriytyminä kehityksen hidastumisina, joissa eri sektorit ja alueet toipuvat eri tahdissa. Yleisesti lamaantuminen korostaa talouden sopeutumiskyvyn ja poliittisten päätösten merkitystä pitkän aikavälin kestävyyden kannalta.