lakkausmenetelmä

Lakkausmenetelmä on pintakäsittelyn tekniikka, jolla alustan päälle levitetään lakka- tai vernissa-tyyppinen aine muodostamaan suojava ja usein koristeellinen lakkaus. Lakkausmenetelmän tarkoituksena on parantaa pintakestävyyttä, estetiikkaa sekä kestävyyttä kosteutta, kulutusta ja termisiä vaihteluita vastaan. Valinta riippuu alustan materiaalista, halutusta lopullisesta kiillosta, kovuudesta sekä ympäristövaatimuksista kuten päästöistä.

Yleisimmät lakkausmenetelmät ovat pensselöinti, suihkutus ja upotus. Pensselöinti soveltuu pienille tai erityisesti hallittaville kappaleille sekä tilanteisiin, joissa halutaan korostaa puun grainia; se on kustannustehokas, mutta voi jättää näkyviä siveltimen jälkiä. Suihkutus mahdollistaa tasaisen ja erittäin kiiltävän pinnan sekä suuremman tuotantokapasiteetin, mutta vaatii ilmanvaihdon ja suojautumisen pölyltä sekä liuottimilta. Upotus soveltuu pienille, pitkänomaisten kappaleiden ja pienipainosten tasaisen pinnan saavuttamiseen, mutta voi olla rajoittama suurissa tai monimutkaisissa osissa.

Pinta valmistellaan huolellisesti: pinta puhdistetaan, hiotaan ja tarvittaessa esilakataan tai pohjamaalataan, jotta lakka tarttuu kunnolla ja tulos on tasainen. Kerroksia voidaan levittää useita, ja jokaisen kerroksen välillä tehdään kevyesti hionta ja annetaan kuivahtaa ennen seuraavaa. Ilmasto-olosuhteet sekä lakatyyppi (vesi- tai liuotinpohjaiset) vaikuttavat kuivumis- ja kovettumisaikoihin sekä ympäristövaatimuksiin.

Lakkausmenetelmät ovat keskeisiä monilla aloilla kuten huonekalujen valmistuksessa, instrumenttien viimeistelyssä sekä teollisessa metallin suojauksessa. Oma valinta riippuu tuotteen tarkoituksesta, tuotantokyvystä ja ympäristövaatimuksista.