lajikoostumuksissa

Lajikoostumuksilla tarkoitetaan eliöyhteisön lajien kirjoa sekä näiden lajien suhteellista runsautta. Ne kuvaavat, mitä lajeja yhteisössä esiintyy ja miten näiden lajien määrät jakautuvat keskenään. Lajikoostumukset voivat viitata sekä taksonomiseen että funktionaaliseen koostumukseen, ja ne vaihtelevat paikan ja ajan mukaan ympäristötekijöiden, vuorovaikutusten sekä historiallisen kehityksen seurauksena.

Tutkimuksessa lajikoostumuksia kuvataan mittaus- ja analyysimenetelmillä. Perusmittareita ovat lajirikkaus, lajien runsauksien suhde sekä monimuotoisuusindeksit kuten Shannonin ja Simpsonin indeksi. Yhteisöjen rakenteen vertaileminen toteutetaan multivariaattisilla analyyseillä ja ordinaatioilla (PCA, NMDS, RDA), sekä samankaltaisuusindekseillä (Bray-Curtis). Datan keruussa hyödynnetään kenttähavaintoja, metabarkodingia ja muita reseptoritapoja, joiden avulla voidaan kartoittaa sekä helposti että vaikeasti havaittavia lajeja.

Merkitys ja sovellukset: Lajikoostumukset heijastavat ekologisia prosesseja sekä ympäristömuutoksia ja toimivat siten arvokkaina indikaattoreina elinympäristöjen tilasta. Niitä hyödynnetään luonnonvarojen hallinnassa, palautusprojekteissa ja suojelutoimien suunnittelussa. Esimerkkejä ovat metsien, vesistöjen ja niittyalueiden lajitason muutokset ilmastonmuutoksen, ravinnekuormituksen ja häiriöiden vaikutuksesta. Haasteita ovat havaintojen kattavuus, harvinaisten lajien epävarmuudet, taxonominen vinous sekä ajallinen ja alueellinen vaihtelu.