laivaliikennettä

Laivaliikenne tarkoittaa alusten liikennettä merillä sekä suurilla jokiväylillä ja muilla vesiväyteillä. Siihen kuuluu kaupallinen rahti- ja matkustajaliikenne sekä pienemmät vesiliiketoimet kuten lauttojen ja huoltoalusten toiminta. Laivaliikenteen reitit ja satamat muodostavat maailmanlaajuisen logistisen verkoston, jonka avulla päivittäinen kauppa ja matkustus siirtyvät mantereelta toiselle sekä sisävesillä.

Liikenne nojautuu moniin infrastruktuureihin: reitittelyyn, satamien kapasiteettiin, vesiväylien hallintaan ja liikenteen seurantaan. Satamat tarjoavat lastauksen, purun ja huoltopalvelut sekä kaupalliset solmukohdat. Meriliikenteen turvallisuutta ja tehokkuutta parantavat AIS- ja VTS-järjestelmät sekä aikataulutuksen ja lastinhallinnan tietojärjestelmät.

Sääntely ja valvonta perustuvat sekä kansainvälisiin että kansallisiin normeihin. Kansainvälisellä tasolla toimivat Kansainvälinen merenkulkujärjestö (IMO) sekä laillisuuden ja turvallisuuden piiriin kuuluvat sopimukset kuten SOLAS, MARPOL sekä ballastiveden hallintaan liittyvät säädökset. Kansallinen valvonta Suomessa toteutuu Traficomin kautta sekä satamien turvallisuus- ja meriliikennetoimintojen ja port State controlin kautta.

Merkitys ja ympäristö: Laivaliikenne muodostaa suuren osan maailmanlaajuisesta rahdista ja on elintärkeä osa kansainvälistä kaupankäyntiä sekä työllisyyttä. Siihen liittyy kuitenkin ympäristövaikutuksia, kuten päästöt, vesistövaikutukset ja vieraslajivaikutukset ballastiveden välityksellä. Siksi pyritään vähentämään päästöjä, investoimaan puhtaampiin polttoaineisiin sekä kehittämään ballastiveden hallintaa ja jätteiden käsittelyä.

Tulevaisuuden näkymiä muovaavat digitalisaatio, automaatio ja siirtyminen vähäpäästöisiin polttoaineisiin sekä logistiikan ja reittien entistä tehokkaampi hallinta. Itämeren liikenne sekä muut alueelliset meriliikenteen kuviot voivat kehittyä ympäristö- ja turvallisuusvaatimusten puitteissa.