laiteemulaattorit

Laiteemulaattorit ovat ohjelmisto- tai laitteistototeutuksia, jotka jäljittelevät toisen laitteen toimintaa siten, että kyseiselle laitteelle suunnitellun ohjelmiston voi ajaa toisessa ympäristössä. Emulaatio pyrkii toistamaan laitteiston käyttäytymisen mahdollisimman tarkasti, mukaan lukien suoritinarkkitehtuuri, muistijärjestelyt ja I/O-väylät, jolloin ohjelmisto toimii kuten alkuperäisellä laitteella. Tämä eroaa usein simuloinnista, jossa keskitytään järjestelmän käyttäytymisen yleiseen mallintamiseen ilman laitteiston tarkan käyttäytymisen eriteltyä toteutusta.

Laiteemulaattoreita on monenlaisia. Täysemulaattorit jäljittelevät koko järjestelmän arkkitehtuuria ja mahdollistavat ohjelmiston ajamisen isäntäjärjestelmässä kuin todellisessa laitteessa. Kohdeohjelman emulaatiot keskittyvät tiettyihin osiin ja saattavat ajaa ohjelmia osittain isäntäjärjestelmässä. Lisäksi on laitekohtaisten komponenttien emulaattoreita, kuten näytönohjain-, äänipiiri- tai verkko-PIIR-emulaatioita. Virtuaalisointi puolestaan käyttää isäntäkoneen resursseja ja ajettavia ohjelmia kontekstissaan; emulaatio pyrkii yleensä jäljittelemään alkuperäistä laitteistoa kokonaisuutena.

Käyttökohteita ovat ohjelmistokehitys ja virheiden testaaminen, pelien ja käyttöjärjestelmien porttaus sekä koulutus ja teknologian historiallisen perinnön säilyttäminen. Emulaatio mahdollistaa vanhojen laitteiden ohjelmistojen ajamisen nykyjärjestelmissä ja tarjoaa työkalut erilaisten arkkitehtuurien tutkimiseen.

Esimerkkejä ovat pelikonsoleiden emulaattorit sekä Android- ja PC-emulaattorit. Avoimen lähdekoodin projekteja kuten QEMU, Dolphin, MAME ja Citra käytetään laajalti, ja myös kaupallisia ratkaisuja on saatavilla. Emulaattorit ovat kehittyneet tarkemmiksi, mutta ne kohtaavat aina kompromisseja tarkkuuden ja suorituskyvyn välillä sekä oikeudellisia rajoitteita liittyen firmware- ja BIOS-tiedostoihin.