laboratoriomittauksin

Laboratoriomittauksin tarkoittaa mittaustulosten hankkimista laboratoriossa käyttämällä systemaattisia ja standardoituja mittausmenetelmiä sekä kalibroituja laitteita. Tämä lähestymistapa korostaa kontrolloitua ympäristöä, toistettavuutta ja tulosten jäljitettävyyttä, ja se eroaa kenttämittauksista, joissa olosuhteet voivat vaihdella.

Työ sisältää usein useita vaiheita: näytteiden valmistus, mittausinstrumenttien kalibrointi standardeilla, mittausten suorittaminen toistettuna sekä laadunvarmistus. Käytettävät menetelmät voivat olla spektroskopia, kromatografia, massaspektrometria sekä elektroanalyyttiset ja immunologiset analyysit. Mittaustulokset raportoidaan yksikkökohtaisesti ja yleensä epävarmuustietoineen.

Soveltamisalat kattavat kemialliset analyyttiset tutkimukset, ympäristötutkimuksen, kliinisen diagnostiikan, bio- ja elintarviketieteet sekä materiaalitutkimuksen. Laboratoriomittaukset voivat tuottaa arvoja kuten pitoisuuksia, molekyylien määriä tai erilaisten ominaisuuksien mittaustuloksia.

Edut ovat korkea tarkkuus ja kvantitatiivisuus, tulosten jäljitettävyys sekä kyky käyttää standardoituja laitteita ja menetelmiä. Rajoitteina ovat kustannukset, tilavaatimukset, pitkä käyttöönottoaika sekä riippuvuus huollosta ja kalibroinnista sekä laboratorioiden välisestä soveltuvuuden harmonisoinnista.

Laadunvarmistus ja standardointi: ISO/IEC 17025 -akkreditointi, mittausmenetelmien validointi ja tulosten traceability kansainvälisiin standardeihin. Esimerkiksi massaspektrometria ja absorbtiometria ovat yleisiä laboratoriomittauksen työvälineitä eri aloilla.

Esimerkki: veden epäpuhtauksien määrittäminen massaspektrometrialla sekä proteiinipitoisuuksien määritys absorbtiometrialla havainnollistavat laboratoriomittauksien kvantitatiivista luotettavuutta.