laajakaistaverkkoja

Laajakaistaverkkoja tarkoitetaan televerkkoja, jotka tarjoavat korkean datansiirtonopeuden ja aina pääsyn internetiin. Näiden verkkojen tarkoituksena on tukea kotitalouksien ja yritysten tiedonsiirtotarpeita sekä palveluita kuten videon suoratoisto, etätyö ja koulutus. Laajakaistaverkkoja voidaan tehdä kiinteinä tai langattomina, ja ne voivat kattaa yksittäisen rakennuksen, kaupunginosan tai koko maan.

Teknologisesti laajakaistaverkkoja rakennetaan useilla keinoilla. Kiinteissä verkoissa yleisimmät ovat valokuitu (FTTH/FTTB), kaapeli (DOCSIS) ja DSL. Langattomissa ratkaisuissa käytetään kiinteää langatonta pääsyä sekä mobiilijärjestelmiä kuten 4G/5G; harvemmissa tapauksissa käytetään satelliittia. Nopeudet vaihtelevat teknologiasta: DSL:tä vastaavat nopeudet ovat yleensä kymmeniä megabittejä sekunnissa, kaapeli- ja valokuituverkoissa satoja megabittejä tai enemmän, ja valokuitu voi tarjota gigabitin luokkia.

Rakentaminen ja rahoitus: Laajakaistaverkkojen tarjonta riippuu kilpailutilanteesta ja investoinneista, joita tukevat sekä yksityiset yritykset että julkiset ohjelmat. Erityisesti haja-asutusalueiden kattavuuden parantaminen on usein julkisen rahoituksen ja kuntien sekä alueellisten hankkeiden kohteena. Suomessa viranomainen Traficom valvoo sääntelyä, kilpailua ja verkkojen turvallisuutta.

Sääntely ja tavoitteet: EU-lainsäädäntö ja kansallinen politiikka tähtää Next Generation Access -verkon kattavuuteen sekä syrjimättömään pääsyyn ja kohtuullisiin hintoihin. Laajakaistaverkkojen kehitys nähdään keskeisenä osana digitalisaatiota, koulutusta, terveydenhuoltoa ja talouskasvua.

Yhteenveto: Laajakaistaverkkoja ovat kriittisiä infrastruktuuriverkkoja, joiden laajentaminen parantaa yhteiskunnan toimintakykyä ja alueellista tasa-arvoa.