lämpöpumputaustyöstämällä

Lämpöpumppaus on teknologia, joka siirtää lämpöenergiaa matalamman lämpötilan kohteesta korkeamman lämpötilan kohteeseen käyttämällä mekaanista työtä. Tämä prosessi on vastakkainen luonnolliselle lämmön virtaukselle, joka tapahtuu aina korkeammasta lämpötilasta matalampaan. Lämpöpumppaus on keskeinen osa lämpöpumppujen toimintaa, joita käytetään sekä lämmitykseen että jäähdytykseen.

Lämpöpumppaus perustuu termodynaamisen kierron käyttöön, joka yleensä sisältää höyrystymisen, tiivistymisen, paisumisen ja höyrystymisen. Tyypillinen lämpöpumppu koostuu kompressorista, lauhteesta, paisuntaventtiilistä ja höyrystimestä. Kylmäaine kiertää näiden komponenttien välillä ja muuttaa olomuotoaan. Kompressori nostaa kylmäaineen painetta ja lämpötilaa. Lauhteessa kylmäaine luovuttaa lämpöä ympäristöön, esimerkiksi rakennuksen sisäilmaan, ja tiivistyy nesteeksi. Paisuntaventtiili alentaa kylmäaineen painetta ja lämpötilaa. Höyrystimessä kylmäaine absorboi lämpöä matalamman lämpötilan lähteestä, kuten ulkoilmasta tai maaperästä, ja höyrystyy. Tämän jälkeen prosessi alkaa uudelleen.

Lämpöpumppaus on energiatehokas tapa siirtää lämpöä, koska se ei tuota lämpöä suoraan, vaan siirtää olemassa olevaa lämpöenergiaa. Tämä tarkoittaa, että sama määrä energiaa voi tuottaa enemmän lämpöä kuin perinteiset sähkövastuslämmittimet. Lämpöpumppausjärjestelmien hyötysuhde, jota usein kuvataan COP-arvolla (Coefficient of Performance), voi olla merkittävästi suurempi kuin yksi, eli yksi yksikkö käytettyä energiaa tuottaa useampia yksiköitä lämpöä.