käyttötapauskaaviossa

Käyttötapauskaavio, englanniksi use case diagram, on UML:n eli yhdistetyn mallinnuskielen (Unified Modeling Language) graafinen esitys. Se kuvaa järjestelmän toiminnallisuuksia ulkoisten toimijoiden, eli käyttäjien tai muiden järjestelmien, näkökulmasta. Kaavion tarkoituksena on esittää selkeästi, mitä järjestelmä tekee ja kuka tai mikä sitä käyttää.

Pääelementtejä käyttötapauskaaviossa ovat toimijat (actors), jotka esitetään yleensä tikku-ukkoina, ja käyttötapaukset (use cases), jotka kuvataan soikioina. Toimijat ovat niitä tahoja, jotka vuorovaikuttavat järjestelmän kanssa. Käyttötapaukset puolestaan edustavat tiettyä toiminnallisuutta tai tehtävää, jonka järjestelmä suorittaa. Yhteydet toimijoiden ja käyttötapauksien välillä osoittavat, mitkä toimijat osallistuvat mihinkin käyttötapaukseen.

Lisäksi kaaviossa voidaan käyttää suhteita, kuten yleistämistä (generalization) ja sisällyttämistä (include) tai laajentamista (extend), tarkentamaan käyttötapausten välisiä riippuvuuksia. Yleistämisessä käyttötapaukset tai toimijat perivät ominaisuuksia ylemmältä tasolta. Sisällyttäminen tarkoittaa, että yksi käyttötapaus toteuttaa aina toisen käyttötapauksen toiminnallisuuden. Laajentaminen puolestaan mahdollistaa käyttötapauksen toiminnallisuuden lisäämisen tietyissä ehdoissa.

Käyttötapauskaavioita käytetään ohjelmistokehityksessä ja järjestelmäsuunnittelussa vaatimusmäärittelyn työkaluna. Ne auttavat ymmärtämään järjestelmän rajapintoja ja perustoimintoja ilman teknisten yksityiskohtien syventymistä.