käyttötapauksien

Käyttötapaukset, usein lyhennettynä use caseiksi, ovat kuvaus siitä, miten käyttäjät tai muut järjestelmät osallistuvat saavuttamaan tavoitteensa järjestelmän kanssa. Ne muodostavat toiminnallisten vaatimusten kerroksen, joka keskittyy siihen, mitä järjestelmän tulee tehdä asiakkaan tai sidosryhmien kannalta, eikä teknisiä toteutustapoja.

Rakenne: jokaisella käyttötapauksella on rajapinta aktoriin ja järjestelmään. Tapaus kuvaa päävirran eli pääasiallisen toimintapolun sekä mahdolliset laajennukset ja vaihtoehtoiset polut. Tyypillisiin osiin kuuluvat edellytykset (preconditions) ja lopputila (postconditions) sekä lyhyt kuvaus siitä, mitä tapahtuu päävirran aikana.

Käyttötapaukset tukevat vaatimusten määrittelyä ja testauksen suunnittelua. Ne auttavat määrittämään järjestelmän rajat sekä sidosryhmien toiveiden tärkeysjärjestyksen. Lisäksi ne helpottavat viestintää kehittäjien ja käyttäjien välillä sekä tarjoavat pohjan hyväksyntätestaukselle ja jäljitettävälle vaatimustenhallinnalle. Käyttötapauksien hallinta liittyy usein yleiseen vaatimustenhallintaan.

Rajoitukset ja kritiikki: käyttötapaukset eivät yksin kata ei-toiminnallisia vaatimuksia, kuten suorituskykyä, turvallisuutta tai käytettävyyttä. Ne voivat myös johtaa liian suurten tai monimutkaisten tapausten syntyyn, jos niitä käytetään ilman priorisointia. Siksi niitä käytetään usein yhdessä muiden mallinnus- ja vaatimustapojen kanssa.

Esimerkkejä: kirjautuminen, tuotteen lisääminen ostoskoriin, maksun suorittaminen tai tilauksen seurannan aloittaminen. Käyttötapaukset voivat esiintyä sekä perinteisesti suurina kokonaisuuksina että pienemmiksi, toisiinsa linkittyneiksi tarinoiksi ketterässä kehityksessä.