käyttäytymismuutoksen

Käyttäytymismuutoksen käsite viittaa yksilön tai ryhmän toiminnan taustatekijöiden systemaattiseen muuttumiseen. Muutos voi ilmetä uusina tottumuksina, toimintamalleina tai käyttäytymisen rajoituksina, ja se voi olla tilapäinen tai pitkäkestoinen. Muutokseen vaikuttavat sekä sisäiset tekijät, kuten motivaatio, arvot ja itsetunto, että ulkoiset tekijät, kuten sosiaalinen ympäristö, resurssit ja rakenteelliset kannusteet.

Keskeisiä teorioita käyttäytymismuutoksen tutkimuksessa ovat muun muassa Transtheoretinen malli (TTM), joka kuvaa muutoksen etenemistä vaiheittain (esivaihe, harkinta, valmistautuminen, toiminta, ylläpito sekä relapsi). Teoria suunnatusta käyttäytymisestä (TPB) korostaa asenteiden, subjektiivisen normin ja koetun kontrollin vaikutusta aikomukseen ja käyttäytymiseen. COM-B-mallissa tekijät kyvykkyys, mahdollisuudet ja motivaatio yhdessä määräävät, millainen käyttäytyminen on todennäköistä.

Interventioissa voidaan tukea muutosta tavoitteiden asettamisen, itseseurannan, palautteen, sosiaalisen tuen ja ympäristön muutosten avulla. Käytännön keinoja ovat myös behavioraaliset keinot, kuten nudgit ja palkitsemismallit, sekä koulutus ja viestintä. Muutoksen tukemisessa korostuu pitkäaikainen ylläpito ja mahdollisten takaiskujen huomioiminen.

Sovellusalueet ovat laajat: terveyskäyttäytyminen (tupakoinnin lopettaminen, liikunta, ruokavalio), ympäristö ja kulutuskäyttäytyminen sekä työ- ja koulutussektorit. Arvioinnissa käytetään sekä prosessi- että tulosmittareita, kuten itsearviointia, rekistereitä ja biomarkkereita. Haasteita ovat relapsi, ylläpito ja kulttuuriset erot, ja eettiset näkökulmat painottavat autonomiaa sekä yksityisyyden suojaa.