käyttäytymisissä

Käyttäytyminen tarkoittaa yksilön havaittavaa toimintaa ja reaktioita erilaisiin ärsykkeisiin. Käyttäytymisissä voidaan tarkastella sekä yksilöllisiä tapoja että ryhmien ja kulttuurien vuorovaikutuksissa ilmeneviä käytäntöjä. Käyttäytymisen tutkimus kantaa näkökulmia sekä psykologiasta ja sosiologiasta että etologiasta ja neurotieteistä, ja se kattaa yksilön motivaatiot, tunteet ja tilanteet.

Taustatekijät: Genetiikka, kehitys, oppiminen ja ympäristö vaikuttavat käyttäytymiseen. Biologiset mekanismit, kuten aivotoiminta ja hormonaaliset tasot, ohjaavat reaktioita. Kulttuuri ja sosiaaliset normit muokkaavat, millaisia käyttäytymisen malleja pidetään hyväksyttyinä. Oppiminen (klassinen ja operant) sekä toisto, palkitseminen ja rangaistus voivat vahvistaa tai muuttaa tapoja. Käyttäytymisen säätely on usein monimutkainen vuorovaikutus sisäisten mielentilojen ja ulkoisten kontekstien välillä.

Luokittelu ja tutkimusmenetelmät vaihtelevat: Käyttäytyminen voidaan luokitella karkeasti refleksioiksi, tahdonalaiseksi toiminnaksi, sosiaaliseksi käyttäytymiseksi ja ryhmäkäyttäytymiseksi. Tutkimusmenetelmät vaihtelevat havainnoinnista kokeellisiin asetelmiin ja itsearviointiin; käytetään usein käyttäytymisanalyysiä ja tilastollisia menetelmiä, sekä luonnollisissa että laboratoriossa suoritetuissa tutkimuksissa.

Sovellukset ja eettiset näkökohdat: Käyttäytymisen ymmärrystä sovelletaan koulutuksessa, terveydenhuollossa, työkäytännöissä ja politiikassa. Esimerkkejä ovat käyttäytymisen muokkaus (käyttäytymisanalyysi, ABA) sekä organisaation käytöksen kehittäminen. Tutkimuksessa ja sovelluksissa on huomioitava yksilön oikeudet, yksityisyys ja syrjinnän välttäminen sekä mahdolliset haittavaikutukset.