mielentilojen

Mielentilojen käsite viittaa yksilön tiloihin, jotka liittyvät sekä kognitioon että emotionaaliseen kokemukseen. Mielentila voi sisältää kognition, kuten uskon, tiedon ja päättelyn kaltaiset tilat, sekä motivaation ja päämäärät, sekä tunteet ja mielialan. Filosofisessa keskustelussa mielentiloja tarkastellaan usein propositional attitudes -käsittein, joissa uskomukset, toiveet, aikomukset ja arvot ohjaavat ihmissä toiminnan. Psykologiassa ja neurotieteessä mielentiloja kuvataan tiloina, jotka ohjaavat havainnointia, muistia, päätöksentekoa ja käyttäytymistä.

Luokittelussa voidaan erottaa esimerkiksi kognitiiviset tilat (tietoisuus, muisti, päättely), affektiiviset tilat (mieliala, tunteet) sekä perseptuaaliset tilat (aistimukset ja havaintotiedot). Mielentilojen tutkimus yhdistää subjektiivisen kokemuksen ja ulkoisen käyttäytymisen sekä niiden taustalla olevan neurobiologian. Tutkimusmenetelmät vaihtelevat itsearvioinneista ja käyttäytymisen analysoinnista kuvantamismenetelmiin.

Käytännön merkitys on suuri: mielentilojen laadulla on vaikutus arjen päätöksiin, sosiaaliseen vuorovaikutukseen ja yleiseen hyvinvointiin. Mielentilojen säätely ja mahdolliset häiriöt ovat keskeisiä sekä mielenterveysdiagnooseissa että psykoterapian ja kliinisen hoidon suunnittelussa.

Mielentilojen käsite on sekä historiallisesti että monitieteisesti laaja, ja sen tarkka merkitys sekä filosofia että käytännön psykologian kontekstissa voi vaihdella ala- ja lähestymistavasta riippuen.