käsitteistutkimuksessa

Käsitteistutkimus on tutkimusmenetelmä, jolla pyritään selkeyttämään ja jäsentämään keskeisiä käsitteitä teoreettisessa kontekstissa. Menetelmä auttaa määrittelemään, mitä käsite tarkoittaa, miten sitä käytetään eri yhteyksissä, ja miten se eroaa tai liittyy muihin käsitteisiin. Käsitteistutkimusta hyödynnetään erityisesti teorian kehittämisessä, terminologian täsmentämisessä sekä uuden tiedon rakentamisessa.

Prosessi koostuu tyypillisesti useista vaiheista. Ensin valitaan tutkielman käsite ja kartoitetaankin sen käytettyjä merkityksiä kirjallisuudessa sekä kontekstisidonnaisuuksia. Tämän jälkeen määritellään käsitteen määrittelevät ominaispiirteet (attribuutit), rajat ja suhteet muihin käsitteisiin. Usein pohditaan myös mahdollisia empiirisiä referenssejä, joihin ilmiö voidaan mitata tai joihin se voidaan yhteydessä. Erilaiset kehykset ja menetelmät korostavat erilaisia vaiheita: esimerkiksi perinteisemmät lähestymistavat voivat ottaa kantaa mallikokeisiin ja vastakokeisiin, kun taas evoluutionaaliset mallit painottavat käsitteen muutosta ajassa.

Tuloksena syntyy selkeä määritelmä tai määritelmä-verkko sekä käsitteen ominaispiirteiden ja suhteiden esitys. Käsitteistutkimusta sovelletaan laajasti hoitotyössä, kasvatustieteissä, sosiologisissa ja psykologisissa tutkimuksissa sekä muissa yhteiskuntatieteissä. Sen avulla voidaan parantaa käsitteellisen keskustelun täsmällisyyttä, parantaa mittareita ja tukea teorian ja tutkimuskäytäntöjen yhteensovittamista.

Kritiikkiä kohdataan usein subjektiivisuuden mahdollisuudesta sekä siitä, että valitut lähestymistavat voivat johtaa erilaisiin määritelmiin. Rajoitteina ovat myös riippuvuus saatavilla olevasta kirjallisuudesta sekä tutkimusaiheen laajuus ja konteksti.